Maailmanloppua odotellessa 2012

Jaa että vuosi 2012. Se meni niin ja näin. Tämä vuosi oli täynnä tuskaa, ahdistusta ja eksyksissä oleskelua. Toisaalta, tapasin mahtavia ihmisiä, siis aivan käsittämättömän mahtavia. Kesä Helsingissä oli loistava, vaikka kisuja oli kova ikävä, eikä Helsinkiin päätymiseni ole iloinen tarina. Tämä vuosi toi mukanaan iloisimman yllätyksen pitkään aikaan, kun pääsin takasin futiskentille, peliaikaakin tuli loppukaudesta. Sitä onnen määrää. Olen pettynyt ihmisiin ja eritoten itseeni. Olen kokenut taas jälleen kerran jee hirveitä asioita mutta ne ei ketään kiinnosta joten. Olen kokenut myös suuria alemmuuskomplekseja koska kaikki ovat parempia. Mutta mulla on myös ollut saatanan hauskaa toisinaan. Ja olen tehnyt päätöksiä jotka luultavasti pilaavat elämäni vielä joskus mutta murehditaan niitä sitten sillon. Tämä vuosi oli kokonaisuudessaan aivan kamala. Joten fear for the best and hope for the worst vaan jatkoa ajatellen. Tällähetkellä ei ole mikään voittajafiilis joten sen takia tämäkin vähän downside. Ainiin, ei se maailmanloppukaan tullu. Taaskaan.

Mutta koska olen semiperinteinen YOLObloggaaja niin tässä vielä heihei tämä vuosi;

Tammikuu oli tylsä kuten aina aikasemminkin. Maailma pudotettiin mun niskaan lähes kokonaisuudessaan. Hirveesti synttäreitä suunniteltiin, mutta ei sinä surunpäivänä taaskaan juhlittu. Koulu alko reippaalla nuorisovaalistressillä, aina välillä sitä tajuaa että haalii itellensä liikaa tekemistä. Löydettiin Emilian ja Marin kanssa Katto Kassisen hienous ja pressan vaalit oli sitä ja tätä.

Helmikuussa karkasin hetkeks itäblokkiin, sain kotiin rakkaan iMacin ja elämä alkoi loistaa! Kunnes objektiivi hajos ja aiheutti draamaa. Aloin kuvailemaan mun kuvaviestinnän päättötyötä ja stressailin yhteishakua. Saatiin tälle maalle uusi resistenssi tai jotain sinne päin.

Maaliskuussa perinteinen Chill House -prokkis, tällä kertaa kahen pisteen hommat hoidettavana.  Turha MAD-reissu Imatralle, mut näki siellä onneks ohimennen Elliä ja Iinaa. Asustelin Nokialla kun ei Ruutanassa ollut oikeen suotuisa meininki. 

Huhtikuussa tapahtui iloinen retki kotiseuduille Edinburghiin! Järkyttävää kyllä, mulle tungettiin tekoripset ja hiusten pidennykset ja kaikkea muuta kivaa päälle ja sit tanssahtelin kauniisti punasessa tutussa julkisesti, oltiin siis Powermoverissa liikkaryhmän kanssa HUHHU. Eikä ees voitettu. Mutta se oli kyllä hieno projekti! Villen synttäreitä juhlistettiin normaalia hienommin; 69Eyesin yksityiskeikka Circuksessa! Sitä ei voi vieläkään sanoin kuvailla, miten hienoa oli päästä jutskaamaan jätkien kanssa ihan rauhassa. Seuraavana päivänä tästä keikasta alkoikin jotain suurta. Eräs puukotus pisti miettimään.

Toukokuu oli hassu; jouduin miettimään paljon mulle tärkeitä asioita hyvinkin tarkasti. Sain yhden itselleni rakkaimmista ympäristöistä tallennettua viiden kuvan sarjaan, ja käväsin näyttämässä sitä Kuopion seudulla amiksen pääsykokeissa. Hesekisat oli, Annia näin semi usein ja Maailma kylässä oli mahtavaa. Siitä oikeestaan alko rakentumaan mun kesä pikkuhiljaa; hengasin sen viikonlopun rakkaan huumekoirani Murun ja äityliinini Tiinan kanssa jee, ja Helsinki. Vietin myös jonkinverran aikaa Näsilinnassa kuvailemassa, se on upea paikka ja mä viihdyn siellä. Koulun lähestyessä loppuaan siellä jakso istua entistä vähemmän. Ja tässä rakkaassa kuussa sattui se rakas ammuskelu joka osui sekin yllättävänkin lähelle.

Kesäkuu; koulut loppu ja se oli herkkää, ihan liian overemotional. Koulujenloppu oli kyllä varsin jees! Siitä selviydyttyä Helsinki, Puotila, seuraavana päivänä Sonisphere; METALLICA. Parasta oikeesti parasta mä en kestä. Eno käväs vaimoineen ja koirineen Ruutanassa, siellä visiteeras Mirakin, jonka kanssa vietinkin semisti aikaa. Yhteishaun tulokset tuli ja mun oli pakko lähteä Helsinkiin lähes koko loppu kesäks. Mutta en tiedä, oliko se huono juttu. Vaikka paha olo oli. Helsingissä mieli kyllä vähän lepäili ja tuli rentouduttua nestemäisten virvokkeiden kera semisti. Jääkaappi ei ollut ystävä.

Heinäkuu oli festareita; ILOSAARI, EXISTENCE, PUNTALA. Ei niitä enempää ollukaan. Mutta se oli niin hienoa. Niin hienoja ihmisiä ja musiikkia. Ja Bodom. Kotiin oli parasta palata kun siellä odotteli Tiina ja Muru. Elelin Murun kanssa Puotilassa, on parasta että oli kesäkoira. Älkääkä kukaan käsittäkö väärin, kyseistä koiraa ei ole nyt hylätty vaan se elelee Tiinan kanssa kuten ennenkin, se oli mulla kesän vaan hoidossa. Mutta mieleni teki tepposet moneen kertaan ja lujaa.

Elokuussa jouduin jättämään hyvästit Puotilalle, sekä henkilöille ja rakkaan isoisoäitini jouduin hautaamaan. Jurassicrockissa piipahdin tanssimassa humppaa. Mulle erittäin suuri asia oli käydä istumassa vaihtopenkillä Kuopiossa Suomen Cupin välierässä hienon joukkueen kanssa. Alotin sitten lukion Hatanpäällä, ihmisistä aiheutunut ahdistus oli jotain liian suurta, olin valmis luovuttamaan. Mutta joku sai mut pysymään koulussa ja yrittämään, ja kyllä se ahdistus siitä laski ja olo helpottu suuresti.

Syyskuussa näin rakkaita YADilaisia festareiden purkuviikonlopussa. Sanottakoon, että MÄ RAKASTAN. En paljoo tehny mitään erikoista, koitin selviytyä koulusta, välillä yritin myös hoitaa sosiaalista elämääni. Käväsin moikkaamassa eläimiä, joita oli paljon. Jos tammikuussa maailma pudotettiin niskoille, niin nyt se tehtiin toisen kerran. Ja täysin samalla kaavalla. Koita siinä sitten koulua käydä. Mutta tein sen. Sain peliaikaa.

Lokakuussa jouduin Parkanoon, mutta kävin myös Helsingissä tapaamassa Murua, sekä HIMin jätkiä ja olihan siellä jotain hassua Pyhät Tepot ja 69Eyeskin. Käytiin voittamassa Suomen Cupin pikkufinaali, JOTAIN NIIN HIENOA. Hienoin levy pitkään aikaan; X julkastiin ja siitä alko sitten hienoja asioita. Rotsissa käytiin siskosen kanssa moikkaamassa katukissoja ja tuhlaamassa rahojamme. Piti viettää hieman kauemmankin aikaa siellä mutta sisareni toi mut takas Suomeen. Myös joukkueen päättäjäisviikonloppu jäi kovasti mieleen.

Marraskuu oli pimeä, joten makoilin paljon matolla villasukkien kanssa. 69Eyes nähtiin Lahdessa ja Jyväskylässä, molemmat viikonloput oli upeita. Jouduin ikäväkyllä viettämäänpaljon aikaa valvottuna, koska sattui ikäviä välikohtauksia x, c ja i, mutta niistä selvitään. Ja ne selviävät. Ehkä. Maa poltteli jalkojen alla hyvin paljon paikassa Ruutana, joten siirryin Nokialle evakkoon. Draama on kivaa ja poliisit on parasta jee.

Joulukuu oli kiertämistä! Pori, Rauma, Tavastia, Pakkahuone! Niin hienoa. Sain myös uuden serkun joka on hieno paketti ja siitä tulee paras. Musta tuli valtava, jee vähän pelottavaa. Joulusta selvisin ihmeellisen hyvin mutta tämä päivä taitaa olla liikaa. Tai seuraavat.

Ja kaiken suurimman luultavasti unohdin.