Hirveästi ärsyttää taas, kun just sillon kun haluisin ottaa yöstä vähän nukkumistaukoa, niin ei uni tuu. Tässä on nyt pikkasta ressiä havaittavissa, oon päätyny töihin puhelinmyyjäks ja nyt kun kännykkä hukku niin sähköpostitkin saan hoidettua vasta illalla kun tuun kotiin. Koulujutut nyt pitäis jaksaa hoitaa, tässä jaksossa on pelkästään sellasia aineita, mitkä sitten kirjottelen parin vuoden päästä niin vois tohon kouluun nyt vähän panostaa. Siis jos olis aikaa ja energiaa. Futisjuttuihin tuli tänään selvennystä, meillä alkaa kausi tossa ens vuoden puolella. Kiva, ettei tarvii siitä enään ressailla vaan se on sen ajan murhe. Rahaakin on tällä hetkellä käytettävissä, mutta nyt ei oikeen uskalla käyttää. Kun ei sitä ikinä tiedä, miten pitkiä reissuja on tulossa.
Ja mä pelkään, mutta en tiedä mitä. Yleinen pelko kaikesta ja ei mistään, tapahtuneesta ja tapahtumattomasta. Mitä se on ja miksi, sen mä haluaisin tietää. Tai en. Tieto lisää tuskaa ja mä olen jo tuskissani. Enkä osaa olla ajattelematta, miten kaikki
vois olla kaunista. Suklaa on niin hyvää nyt, mutta tajuaako kukaan etten ole tehnyt mitään pahaa ansaitakseni tän?
TAI OLEN.
En mä tiedä, se sama ääni tuijottaa vieläkin.
..tunteeko sitä kukaan muu,
vai onko se taas vaan minä ja valkoiset seinät?
1 kommentti:
Sulla on ihan älyttömän kiva tyyli kirjoittaa, ja samaistun moneen asiaan sun blogissa (:
Lähetä kommentti