It's now or never to decide

En paennutkaan Nokialle, koska siellä oli havaittavissa ruuhkaa. Tai, kävin mä siellä, mutta viimeinenkin sohvapaikka oli varattu, joten takaisin Ruutanaan. Ole hyvä. Nokialta löytyi tänään lähes kokonainen serkkukatras, joka vielä perjantaina kasvaa parilla tänään puuttuneella. On hirveen pitkä aika siitä, kun ollaan oltu noin suurella porukalla koolla. Kaikki oli hirveästi kasvaneet, ja mulla ei itsellä ollut mitään käsitystä siitäkään, että meistä vanhin on muuttanut Lahteen? Missä välissä?! On parasta, että on iso suku, sillä kahvia saa juoda monessa kattauksessa. Alkoi nyt harmittaa, ettei taaskaan otettu serkuspotrettia, vaikka meitä oli aikalailla kaikki kasassa.

MUTTA MÄ EN AIO TULLA KATSOMAAN KUINKA SAAT VALKOLAKIN PÄÄHÄSI, KOSKA MÄ HALUAN NÄHDÄ TOISEN LAKIN PÄÄHÄN_PISTON. 

Taidan kyllä oikeasti olla vaihtunut sairaalassa, koska Nokialla kaikki taaas puhu siitä, kuinka on vahingossa päässyt yksi kasi todistukseen lipsahtamaan kymppirivistön sekaan. Sitten katseet siirtyi muhun päin, ja taisin mainita omasta rivistöstäni löytyvän kaksi vitosta. Vaikka koen olevani semivahvoilla. 

Ruutanaan paluu ei ollutkaan niin paha, koska Kaisla lähti tervehtimään kummitätiänsä ennen Kalevaan palaamistaan ja faija lähti sit heittämään sitä Kalevaan joten sain aikalailla olla rauhassa. Kisut oli ihan sekottavia; Töppönen juoksi laatikosta toiseen ja näytti kovin onnelliselta, Miiru nukku lattialla ja päästeli ääniä unissaan. Onko söpömpää? 

Parasta on hapankorput, kynttilät ja kahvi. Sekä kisuvillasukat. Kerkesinhän mä jo omassa sängyssäni nukkua kolme yötä, nyt on jo korkea aika siirtyä toimistoni sohvalle. Vaikka nyt, kun Kaisla siellä majaili, niin koko koppi on ihan sotkunen. Siivoaminen on niin rasittavaa, mutta siellä on mun rakas Mac, eli voin ehkä jopa saada nukuttua. 

ONNEKSI HUOMENNA ON TÖITÄ, mä en enää kestäis olemista. Anteeksi, en ole edes pahoillani näin paljosta huutamisesta. Tämä pakkokotonaoleskelu on ollut niin tarpeeksi, onneksi suklaa on näytellyt tällä kertaa vain erittäin vähäistä osaa. Ja kahvin kulutuskin pysyi jonkin asteisessa ruodussa. Jos mä jatkaisin tätä mun huimaa reippauttani niin kävisin huomenna töiden ja bisneslounaan jälkeen salilla, mutta musta tuntuu että en jatka. Koska mä tutkin huomenna kahden serkkuni toimintaa erittäin tarkasti, ja toivon löytäväni jonkun sohvan nurkan, koska mä en jaksa tulla enää tänne metsään, tämä masentaa.

Mä haluaisin olla kissa, elämä olis helppoa ja olisin paras. Olisinko kerrankin hiljaa?

np. Seether - Fake it