We wanna see you dance like there is no tomorrow

Käsillä ovat vuoden viimeiset päivät, eikä tältäkään vuodelta oikein osannut odottaa sitä, mitä se lopulta toi tullessaan. Kai alitajuntani auttoi, mutta sattuma oli tällä kertaa enemmän puolellani kun minua vastaan. Tein tammikuussa tuollaisen aarrekartaksi kutsutun paperilappusen koreilemaan peilini viereen, ja nyt tarkastelenkin tätä vuotta muutaman suuren siitä löytyvän kokonaisuuden kantilta.

'

Onhan levottomien jalkojen päästävä liikkumaan. Hengittää välillä jossain muualla, kuin kotikaupungin pölyisillä kaduilla. Vaikka joidenkin tahojen mielestä olin toisinaan jatkuvasti tien päällä, ei se tuntunut alkuunkaan riittävältä. Varsinkin Etelä-Eurooppa, rakkaat naapurimaat, ja kotimaan länsirannikko tulivat erityisen tutuiksi. 

Se mieletön fiilis, kun rakastut ilmaan. Hämmennyt siitä, että Pisan kalteva torni on oikeasti vinossa. Kuljet yksin öisillä Pohjois-Espanjan kaduilla, ihailet ruokakauppojen ihmeellistä tarjontaa milloin Virossa, milloin Ruotsin mahdollisesti pienimmässä kyläpahasessa. Se, että oikeasti tunnet eläväsi kun hengität niin syvään kuin mahdollista, ja tiedät, ettei kukaan muu tiedä missä olet. Matkaat halki ystäviesi kotimaan ja puhut heidän kieltään, tunnet suurta yhteenkuuluvuutta tuon vieraan maaperän kanssa. 

Anywhere I may roam

Where I lay my head is home.

Kai nuo sanat tarkoittavat samaa, toki rakkautta voi olla jossain määrin myös ilman rokkia. Uusia asukkeja saapui myös levyhyllylle sievoinen pino, mutta en silti ole tyytyväinen. Ihmiset ympärillä täydentävät rakkaus-osiota. Ei rokki ole vain musiikkia. Sitähän minä elän.

 Tuttavallisuutta, elämäni suurimpia lavoja, erikoisimpia keikkapaikkoja, myös kovin pieniä lavoja tuli nähtyä ja koettua. Bändejä, joista en ole ikinä ennen kuullutkaan, sekä niitä, joiden hienoutta en ole ennen livenä kokemista tajunnut. Ihania jälleennäkemisiä. Myös niitä ikäviä tapauksia, jotka sattuivat juuri heidät nähtyään lopettamaan. Uusia tulokkaita, joiden tiedän nousevan pinnalle minä hetkenä hyvänsä, sekä katselmuksia historiaan. Niin suuria tunteita ja rakastumisia, ettei millään ole enää mitään rajoja. Kosket hetken taivasta, tiput huomaamattasi takaisin.

Ei mitään häpyä, ei perusarvoja
Me osataan ne jutut kyllä joista mutsit varoittaa

Kesän täydelliseksi tekivät nuo monet rrrökkenröyl-festivaalit, joita pitkin raahasin pientä maallista omaisuuttani. Kaikki pienet kylät siellä sun täällä, muutama vähän isompikin. Yöt ulkona, monet kymmenet tunnit liikennevälineissä. Ne monet selitykset, kuluneet eurot. Sydän hakkaa läpi rinnan näitä muistellessakin.

Aamunkoitossa tuolla vieraalla sohvalla nukutut muutamat tunnit, aamupalatarjoilu linnan raunioiden eteen. Yhdessä tai erikseen, enemmälti kuitenkin yhdessä. Missä kanssani ei ollut Tiina, olivat nuo kaksi poikaa aivan liian viisasta, karismaattista ja hassua. Leirintäalueet, nuorisotalot, kadut ja kuppilat tulivat tutuiksi. Hienoimpia olivat öisen sirkuksen Rejmyrestä löytäminen, sekä Haapsalun musiikista täyttyvä linnake. Lämpimät yöt, kauniisti silmieni edessä pyörivät pitit. Yön tummaa samettista taivasta viistävät lieskat sytyttivät sydämen tuleen.

Mutta se kaikki oli totta.

Mikä on parempaa. Tehdä mitä huvittaa, tietämättä itsekään minne sitä seuraavaksi sitten suuntaakaan. Kun maantie polttaa jalkojen alla ja pitsalaatikko kääntyy väärinpäin, kun sairasvuode jää unholaan ja edessä on vain unelmaa. Tunnit ja päivät juoksevat liian nopeasti, et saa otetta kaikesta mistä haluaisit. Unohdat kaiken sen, mistä murehdit eilen ja annat sen leveän hymyn tarttua kasvoillesi. Kun ystävät matkaavat luoksesi milloin mistäkin maailman kolkasta ja saat nauttia.

Tunsit sitten selkäsi alla kostean nurmikon, jalkoja polttavan asfaltin tai viileän paineaidan puristuvan sinua vasten, olit kykenevä sanomaan olevasi elossa.

But nothing in this life is good or bad
It's we who dress it up as happy or sad
And nothing in this life is a sheer must
Yet in living and loving indeed we trust

En minä ihmisenä kasvanut, tein virheitä ja voi kuinka paljon.

Maailmanloput ja päänhajoamiset veivät päiviä liiaksikin.

Mutta tämä taisi olla kokonaisuudessaan hyvä vuosi.

Seuraavaan se siirtyy kera ystävien ja maalaismaiseman

Voi, kun se olisi jokseensakaan tämän kaltainen.

Uskallan vielä kiittää noita sävelmiä, jotka tätä vuotta siivittivät, sekä tottakai niiden kirjoittajia.

Kaikkia niitä, jotka tekivät tämän mahdolliseksi.

Tämä oli hyvä.