Ei ole kyse siitä, että olisi saatava kaikki.
Ei tarvitse voittaa materiakilpailua.
Minä sain lahjaksi aidoista aidoimman hymyn.
Millään muulla ei ollut merkitystä.
Kellekään muulle kelpaamaton salin takanurkka tuntuu hyvältä.
Voin ottaa sua kädestä, hukuttautua kaulahuiviini, mytätä siitä vielä tyynyn olallesi ja kadottaa todellisuuden tajuni valkokankaan kolikkomereen ja aamuäreään lohikäärmeeseen.
Vielä vuosi, niin tähän ihanuuteen saa kulumaan vuorokauden. Putkeen.
Nappaan palan avaruudesta ja sidon kynsiini.
Se on maalaus, mutta niin elävä.
Siitä näkee toisen ja kolmannenkin ulottuvuuden.
Ne ovat vahvempia, kai kauniimpiakin.
"Sä oot pelottava. Älä oo."
Sade tuntuu, mutta ei kastele.
Hautausmaa täynnä hulttioita.
Niin kaunista, niin rauhallista.
Jos mä voisin, pyytäisin sut tanssimaan mun kanssa.
Hehkuuko poskesi kaukana siellä,
tunnetko kuinka me kaipaamme sua?
Löydätkö miljoonan kynttilän joukosta,
sen, jonka sytytin sulle?
tunnetko kuinka me kaipaamme sua?
Löydätkö miljoonan kynttilän joukosta,
sen, jonka sytytin sulle?
Kuulen kynttilöiden äänen, ne palavat kuin huomista ei olisi.
Mutta meillä on ikuisuus.
Kunhan vain saapuu uusi eilinen.
np. Lapko - Gallows
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti