Musiikki vei mukanaan.
Kyselemättä nappasi kiinni käsistä ja nosti ne ilmaan.
Täytti koko sydämen, virtasi suonissa veren sijasta.
Antoi unohtaa, antoi lohduttautua.
Toinen kotini täynnä ihmisiä.
Tuttuja, tuntemattomia, mustissaan.
Sekava seurakunta palvomassa saatanaa.
15 minuuttia kuorolaulua, jonka jälkeen yhteenääneen sydämen pohjalta:
LUCIFER
Kaikki oli niin vahvaa, ettei ole vieläkään poistunut kehosta.
Eikä sen tarvitsekaan, sillä se on aika kivaa.
Yö on täynnä kummallisuuksia.
Teatraalista kahvin keittoa ja muuta hauskaa.
Sankarihautani rakentui tahtiin Con Clavi Con Dion.
Aamulla kahvilla ei ollut piristävää vaikutusta.
Palan halusta kääntää pääni, ja tuijottaa.
Viereeni istuutui kaunis mies.
Se on aina niin mageeta, kun mies on kaunis.
"Mitä te haluatte et me soitetaan?"
Koko tilaisuus on kaunis.
Kirjaston musiikkiosastolla spiikataan levottomasti, nauretaan ja syytetään kuuta.
Loistava bändi kaukaa menneisyydestä aina tähän päivään asti.
Ei tarvitse erikoisia, että voi loistaa.
Tuo päivä tuossa välissä, siitä ei ole kommentoitavaa.
Vaikka se lopulta kääntyikin erittäin mukavaksi.
And the vengeance is hers for as long as she stands by him
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti