Ei kai ole mitään kauniimpaa, kun täydellisen pimeyden sekaan astuminen.
Kun voi laittaa silmänsä kiinni huomaamatta sitä itsekään, alkaa epäilemään itseään, kun tähdet alkavat ilmestyä tuolle mustalle taustalle.
Kuljet valojen ohjaamana päinvastaiseen suuntaan, kääntäen selkäsi tienviitoille.
Hahmot kävelevät ohuine ääriviivoineen sinua vastaan, jonnekin, missä unohtuu kaikki muu.
Missä yksikin sana voi olla liikaa.
Pidä kiinni ja juokse niin kauas, että kännykkäsi ilmoittaa hukanneensa yhteyden ulkomaailmaan.
Ja joku pysäyttää ajatuksesi.
Rauta jalkojen alla tuntuu halkeavan.
Ei saa pysähtyä, ei vaikka kuinka houkuttelisi.
Hahmot kävelevät ohuine ääriviivoineen sinua vastaan, jonnekin, missä unohtuu kaikki muu.
Missä yksikin sana voi olla liikaa.
Pidä kiinni ja juokse niin kauas, että kännykkäsi ilmoittaa hukanneensa yhteyden ulkomaailmaan.
Ja joku pysäyttää ajatuksesi.
Rauta jalkojen alla tuntuu halkeavan.
Ei saa pysähtyä, ei vaikka kuinka houkuttelisi.
Näin hyviä ihmisiä, katsoin lajeista jalointa.
Oli kylmä, mutta viihdyin.
Tulevaisuus tuntui kai turvatulta.
Halusin kai hengittää.
Juoksin ja kaduin heti.
Niitä harha-ajatuksia.
Et kai oikeasti luota arviointikykyysi?
Tulevaisuus tuntui kai turvatulta.
Halusin kai hengittää.
Juoksin ja kaduin heti.
Niitä harha-ajatuksia.
Et kai oikeasti luota arviointikykyysi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti