Et tainnut tietää, minne päädyt tuolta pehmeältä matolta.
Paikkaan paljon lämpimämpään, ja kaukaiseen.
Kadut huutavat tyhjyyttä.
Silloin oli sydäntalvi
Tehtiin lumienkeleitä
Ei ketään. Ei mitään.
Muutama lati taskusi pohjalta, emmekä tule unohtamaan sinua ikinä.
Se oli kaiken alku, tuo pakkanen ja nuhruinen pahvikyltti.
Ihmeiden aika ei ollut ohi, eikä ole vieläkään.
Et todella tainnut tietää, kuinka pyörälle pääsi tulisi menemään tuona pimeänä yönä.
Näkökenttäsi ei meinannut suoristua edes aamuauringon valossa.
Nyt on mentävä, nyt on sanottava sanat joita ei ennen tätä ollut löytynyt.
Istut ruskealla lattialaatoituksella.
Joku juhlii syntymäpäiviään, toiset tuhoavat otsoonikerrosta.
Et taida enää tietää, miksi halusit lahjoittaa heille ananasta?
Tai miksi tuo kyseinen purkki oli pakko avata.
Vaikka paljon sanomatta jäi
En mä nähnyt niitä silloin
Jotkut tulet palaa syvällä
Jotkut tulet palaa syvällä
Katkesiko filmi vai oliko nurkkaan käpertyminen tietoinen ratkaisu?
He eivät tiedä, miten onnellisena kömmit valoa kohti, vaikka pääsi laahasi vielä perässä yrittäen täyttää joitakin tyhjiä aukkoja.
Sinä aamuna se kaikki oli jo alkanut.
Eikä meistä kukaan tainnut aavistaakkaan, että olisimme nyt tässä.
Kun aurinko nousee on jo
Aivan liian myöhäistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti