Luulit jo, että puhelin olisi soinut.
Mikään ei sinua täydennä, mikään ei korjaa.
Nämä päivät korostavat sitä entisestään.
Et kai valinnut tulla tuollaiseksi.
Kai sinunkin piti kasvaa ihmiseksi.
Suoraselkäiseksi, ruskeasilmäiseksi.
Ei kai sinusta pitänyt tulla tuollaista.
Yhtä niistä, joiden lainen et ikinä halunnut itsestäsi tulevan.
ET IKINÄ HALUNNUT NÄHDÄ ITSEÄSI TUOLLAISENA.
ET IKINÄ HALUNNUT MUIDEN NÄKEVÄN SINUA.
Mutta siinä sinä seisot, kaikkien tuomittavana.
Et jaksa astua askeltakaan.
Enää ei nouse tuo väkinäinen hymykään huulille.
He kertoivat, ettei sinua kukaan tule rakastamaan. Ei tarvitsemaan.
Antoivat lahjana kasoittain heikkoutta.
Tietämättömät kutsuivat vahvaksi.
Ja sinä, typerys, sinä uskoit.
Nosta muurit pystyyn, tee niistä paksummat kuin ennen.
Polta se horjuva silta, joka vielä yhdistää sinut maailmaan.
Ollakseni rehellinen.
En tiedä kumpaan suuntaan kuuluisi jatkaa.
En halua niistä kumpaankaan.
Haluan vain jäädä tähän ja kuihtua pois.
Maailma pyörii ilman minuakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti