Perjantai tänään on nyt juhlitaan.

Istahdan kahdeksalta maanantai-aamuna koulunpenkkiin.

Tungen pääni täyteen eri kielten kielioppeja, uusia sanoja, kuluttajansuojalakia, soluhengitystä sekä fotosynteesiä.
Kasvot vaihtuvat mutta pysyvät samoina.
Teroitan kynän toisensa jälkeen, ja kulutan ne paperiin.

Välillä harhailen polkuja pitkin, koitan ammentaa auringosta kaiken mahdollisen energian mutta hajotan pääni silti.
Annan ajatusten virrata mutta takerrun kuitenkin juuri niihin mihin ei pitäisi.

"Sun ääni on kirkas ja hiukset alhaalla, uusia tuulia kaikkialla"

Mummun ja papan näkeminen piristää.
Ja Peten.
Kerään omenoita, niin kuin tein aina pienempänä.
Kun leikin lapsuutta.

Aivan liikaa asioita kertomatta ja tajuamatta.

Pelottaa, mutta olo on tyyni.

Tykkään istua ratin taakse ja painaa kaasua.
Se pieni, kiusaava tunne, että kohta sitä saa tehdä niin paljon kuin jaksaa.
Ajaa auringonlaskuun ja takaisin.
Jos haluaa.

Ensimmäinen kerta liikenteessä, koirat sabotoivat olemistani.
Mutta en välitä.
Mikään ei toimi, kakun teko meinaa täysin epäonnistua, mutta ei onneksi tee niin.
Sittenkään.

Havahdun kun on perjantai, nousen ylös samalta koulunpenkiltä ja totean tämän viikon valuneen huomaamatta alas viemäriin.
On onneksi aika perjantain.

Nyt juhlitaan nyt juhlitaan on kakku paistettu
nyt juhlitaan nyt juhlitaan on kaikki kutsuttu!

np. Nirvana - Heartshaped box