Kaiken kiireen ja stressin keskeltä löysin kun löysinkin aikaa ehkä parhaalle asialle ikinä; Heidin kanssa istumiselle ja juttelemiselle, rauhallisen sellomusiikin kuuntelulle ja kenkien fiilistelylle. Hajotuksen partaalla käymme kaikki listan kohdat läpi yksi kerrallaan; mikä kaikki tässä ei toimi, miten siitä mitään ei voi muuttaa. Mutta miten me aina selvitään. Me vaan ollaan niin hyviä.
Hei en mä tiedä, hei en mä käsitä, miks piti syntyy köyhänä? Kuinka eriarvoisuus paistaakaan, laskekaa nuo neliöt, verratkaa niitä keskenään. Tuohon mahtuisi pieni kylä. Tuossa auringossa jos saisi aamukahvin juoda. Toisaalta varsin ällöttävä ajatus, pidän itseni mielummin varjopuolella. Ehken mä edes välitä.
Hymyilen vain syystä. Väittäisin sinua syyksi. Toinen loistava syy on täydellisesti onnistunut suklaa-kirsikkakakku, joka ulkonäöltään muistutti enemmän ufoa kun kakkua. Myös skootterin ulkoiluttaminen ja hyvä musiikki tekivät osansa. Tämä vapaapäivä, se oli paikallaan. Ja se kului hyvin. Lastenelokuvat ovat niitä parhaita, eikä seurakaan olisi voinut olla parempi.
Onko se vain kesän aiheuttama illuusio, vai mitä tämä ilo on.
Elämä, se näyttää olevan yllätyksiä täynnä.
np. 69 Eyes - Still waters run deep
2 kommenttia:
Ihanat kengät! :)
Rumaa ruokaa rakkaudella. ;)
Ihana kakku! Ihana kesä!
Lähetä kommentti