Kello on 7.52, yritän erittäin tuskaisesti etsiä tämänpäiväisestä raamatustani Maolista matematiikan kokeessa tarvittavia kaavoja heikoin tuloksin. Ehkä pitäisi vain luovuttaa, mennä aivan yolo-meiningillä ja uusia syksyllä. Miksi kaikki on aina jätettävä aivan viime hetkeen? Näiden kahden hereillä taasen olleeni tunnin aikana olen yrittänyt kirjoittaa äidinkielen rästitekstejä, ne jopa sain tehtyä. Mutta ruotsin esitelmä on onnellisen tekemätön. Ja mites se englanti?
(Javoiherranjestas, miksen osaa olla hiljaa! Ja erityisesti, miksi kerron sinulle mitään. Toisaalta, olethan ainoa joka osaa kysyä. Etenkin sitä vihaan sinussa.)
Vietän mahd. paljon ajasta keittiössä. Kun on jotain tähdellisempää tekemistä, ei kerkeä ajatella turhia. Ja siellä voi vahingossa onnistua tekemään jotain hyvääkin, joka toisaalta kaduttaa. Vaikka saahan ruuanlaittotaidoilla aina kavereita!
Siinä vaiheessa, kun muutos muuttuu arjeksi ja kaikki liikkuvat osat ovat siihen sopeutuneet, tarvitaan uusi muutos. Takaisin parempaan suuntaan, olet ollut kuvioissa aivan liian kauan. Vielä viikko.
Ja vielä viikko, kuusi koetta ja hajotuksen täyteinen torstai. Sitten joudun laittamaan mekon päälle ja korot jalkaan (jälkimmäinen on kyllä nastaa!) ja hymyilemään. Mutta onpahan sitten tuo siskotyttö tehnyt hattutempun ja ylioppinut.
Kaks vuotta niin pitäs olla itekki, kamala.
np. Buckcherry - Dirty mind
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti