Miten mulle aina käy kaikkee näin epätodennäköstä ja uskomatonta ja vituttavaa? Tapaus työhaastattelu oli täysi floppi, sillä enhän vieläkään ole saanut heleää ääntäni takaisin vaan kommunikoin joko kynän ja paperin tai kännykän muistion kautta. Taisi mennä sinne sitten nekin työt. Mutta toisaalta, se tarkoittaisi vapaata kesää. Jota en halua. Mutta jossa olisi silti omat puolensa.
Olen nyt ollut hiljaa kolme päivää. Ja tähän on tottunut, mä en ehkä vaan kerro kellekään vaikka ääni tulis takasin, ja vaan jätän puhumatta. En oo kyllä myöskään yhtään varma, muistanko, miten puhutaan. Vaikka ei mulla ole ikinä ollut yhtä paljon asiaa, kun näinä päivinä kun on pitänyt olla hiljaa. Tänään mulla olisi ollut oikeesti oivaltavaa asiaa pelipalaverissa. Mutta silti on loppuenlopuks kivaa olla hiljaa.
Kävästiin päivystyksessä kysymässä mikä mua vaivaa, lääkäri käski avata suun, ja sanoa AAA. ..miten?
Mutta tämä nyt oli vain hengenpihinäilmoitus.
Muuten menee hyvin. Tai, menee.
Ja Ruutana maistuu kesältä.
np. Megadeth - Peace Sells
(Tee jotain mahdotonta. Se siinä on ideana. Ei siitä muuten ole mitään hyötyä, ei siinä muuten ole järkeä. Miksi nyhjätä pikkuluvuissa, kun suuruudenhulluus on ainoa tavoittelemisen arvoinen asia? Väitätkö sen olevan liian rankkaa?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti