Joten, tässäpä nyt teille todiste turhamaisuudestani! Ja voin sanoa, että olisin saanu näitä asioita vaikka kuinka paljon, vähän huijasin ja tungin useita asioita samoihin raameihin, mutta se olkoon sallittua. Järjestys oli looginen, sitten se sotkeutu.
Oikeestaan ainoot asiat, mitkä mun huoneistossani liittyy mitenkään Britteihin. Ja samalla myös ainoa turistikrääsä, mikä on mun mielestä niin makeeta että en kestä! Tän auton pitäis oikeesti olla kello, mutta se ei halua toimia, enkä oo keksiny mistä siihen vaihetaan patterit. Ja voi, kuinka monta kertaa nää teepurkit on mun lattialle tippunu! Yhtä monta kertaa olen teet takaisin purkkeihin lakassu. Söpöimmät.
Rakastan.
TÄMÄ!
Siis ehkä ihanin ikinä! Löytyi joskus ehkä kolme vuotta sitten kirpparilta, ja sen jälkeen on patsastellut milloin missäkin keräämässä katseita.
Yksinkertaisesti rakastan.
Rakkaani, joiden kanssa vietän ehkä mieluiten aikaa. Taaimmaiset on jo siirtyneet eläkkeelle ja on täysin höntsykäytössä nykyisin. Kahdet keskimmäiset vuorotteli tämän talven ja viime syksyn jalassa, ja huomenna olis tarkotus korkkaa nää etummaiset nurmella. Joku saattoi huomata tasaisen kolmen raidan rivistön, ja kyllä, taidan olla hieman merkkiuskovainen.
Rakastan.
Ja nyt yllätin heittämällä tälläsen laadukkaamman asteisen kuvan! Oli miten oli, tämä kaikki elektroniikka on suuri rakkaudenkohteeni. Tähän siis lukeutuu myös taustalla oikein ovelasti piilotteleva iMac. Nämä maksaa itsensä vielä joskus takaisin. Ja näiden takia tulee aina suurimmat sydänkohtaukset, jos näille käy jotain niin kyllä kirpasee, sen verran mä näitä rakastan.
Tästä kuvasta löytyy kolme elementtiä! Tuo maailmankarttatyyny on kovin moniulotteinen; ensinnäkin joo, tykkään matkustamisesta, paikalla oleminen ei sovi mulle. Tästä voi myös aina ihmetellä että missäs kaukana ne kaverit taas onkaan, ja haaveileminen kaikkialle matkustamisesta on parasta. Muistuttaa se myös siitä, että vaikka minne pääsee, ja tämä ajatus usein pitää mut jotenkin järjissäni.
Oranssi viltti on ihan huippu. Se kiertää mun mukana ympäri maita ja mantuja, tai no, lähinnä Suomea. Keikoilla se on mukana aina, kun tiedossa on ulkona istumista. Se on todistanut niin monia hienoja tarinoita, ja lämmittänyt niin kovin paljon jäätymisen hetkillä.
Ja tämä Stitch-pehmoleluhan nyt aivan suoraan muistuttaa minua rakkaasta ystäväisestäni Silviasta, jota ikävä kyllä tämän typerän välimatkan takia näen aivan liian harvoin, mutta toivottavasti taas pian! Rakastan.
Mä en omista hirveesti koruja. Mutta oikeestaan, ihan tarpeeksi. Tästä iloisesta kasasta on aamuisin kiireessä kiva repästä satunnaisia killuttimia mukaan ja sit koko loppupäivän vaan miettiä, et jaa tälläset tänää. Ja sillon kun on ylimäärästä aikaa, niin ei oo parempaa kun näitten hypistely jeejee. Ilman näitä olis niin orpoa. Varsinkin jos ranteessa ei ole ylävasemmalta löytyvää vyötä, niin en oikeen osaa olla.
Rakastan.
Ja kun luulitte, että en mainitse kissoja, niin hei tässähän ne nyt sitten on! Molemmat kuvat kuvaa just passelisti näiden karvapallojen luonteita, ja itse kehyskin on mun mielestä oikein kiva. Ennen kun Töppönen tähän taloon ilmesty, niin sen kuvan paikalla oli kuva mummun tekemästä keraamisesta lampaasta. Ne oli myös vielä niitä aikoja, kun en omaa kameraani omistanut ja kuvasin faijan ihan mahtavilla kinofilmeillä! Huhhu. Mutta juu, näitä elukoita mä vaan niin paljon rakastan.
Yolo, en haasta ketään. Mukavasti vältyin viimehetken opiskelulta tätä tehdessä. Että tästä sitten kokeeseen, heis.
np. In Flames - Deliver Us
2 kommenttia:
IIk, sä teit tän haasteen. Jänniä ja liian hinoja juttuja tässä. hur
Tottakai mä sun haasteet teen, olethan sentään ihan tyhmä!:D
Lähetä kommentti