And if he's alright when the shadow comes alive

Palaan mielessäni hetkeksi tuolle kovalle ja kylmälle betonille, joka tuntui perjantain ja lauantain välisenä yönä maailman pehmeimmältä ja lämpimimmältä paikalta sen nopeasti hujahtaneen hetken jonka siinä vietimme. Tunnelmavalaistus oli kohdallaan, taustahälinästä vastasivat vesilinnut. Ihmiset olivat ystävällismielisiä, kerkesimme sentään juoda puolisenkuppia kahvia ja käydä vessassa kunnes palasimme yösijoillemme.

Aamu tuli pian, aurinko muistutti olemassaolostaan, mutta meinasi polttaa meidän naamat, kusipäähomo. Kirsikat ei oo ehkä ikinä olleet niin hyviä. Siihen olisi voinut jäädä ikuisuudeksi, tai vaikka kahdeksi. Kyllä se voitti sen 15 asteen pakkasessa hengailun ihan leikiten, en malta odottaa kesää. 

Sijoitimme itsemme sisälle varsin houkuttelevan näköisille betonipenkeille kun alko oikeesti vähän pelottaa että naama palaa. Aika vain meni eteenpäin niin nopeasti että sitä ei voinut uskoa. Juttujen taso laski vähintään samaa vauhtia. 

Kun tunnin verran oli kuunneltu pidemmänpäälle tylsäksi muuttuvaa musiikkia, tuntui tutun intron ilmoille pärähtäminen kerrassaan loistavalta. Se lava liekehti, poikabändiksi tästä orkesterista ei kyllä ole, tai ainakin sitä varten tulisi koreografioita reenata vähän kauemmin. Kuinka paljon jätkät näyttikään nauttivan siitä hetkestä jonka he lavalla viettivät. Enemmän kuin ennen, sanoisin. Lava oli omiaan kaiken mahdollisen toteuttamiselle, mutta mikään ei voita zumbaa.

Ikävä kyllä se taasen loppui liian aikaisin, olisin halunnut kuulla vielä kaiken muunkin. Mutta tällä kertaa keikan loppuminen tarkoitti myös sitä, että päästiin shoppailemaan. Ja nyt on syytä materiaonneen taas. Vaikka lisää tarvitaan!

"Täällähän on tuttuja" Joo, tottakai me ollaan täällä, mutta mikäs teidän funktionne on? Olette parasta. Tää ei todellakaan kuulu tapoihin, mutta miten ois jos ikuistettais meidän rumuus?

Kotiinpalusta tuli toisenlainen kun oli oletuksena; mutta tämä ratkaisu toki oli parempi, ei mitään pahaa sanottavaa. Näkemisiin, yllättäviinkin sellaisiin. Tuskaiset viisi viikkoa tulossa. Maailma on kovin pieni, eikä se tunnu läheskään riittävältä.

np. D-A-D - Can't explain what it means