Kai sen vain on mentävä niin. Mä en jaksais, mä en haluais, mutta kun on pakko. Samaanaikaan päässä kaikuu Nukkejen
Pariisin Nuket ja Hämeenkatua talsii joukko retrohiihtotamineisiin verhoutuneita varsin iloisen näköisiä ihmisiä. Joiden funktio jäi hämäräksi. Mutta kentälle pääsin vihdoin tänään. Sitä ilon määrää, joka unohtui nopeasti kun kipu kasvoi. En jaksais enää valittaa tästä jokaikinen päivä EN VAAN JAKSA. Takaisin tähän maailmaan, sain eilen faijalta aivan loistavan vesilintukangaskassin. Ja se lähtee huomenna töihin, elämä palaa raiteilleen.
Oli hirvee moti kirjottaa. Sit teinkin vähän kouluhonmia, eikä mulla ole enää asiaa täällä kerrottavaksi. Paitsi että terveystarkastukset on ehkä hirveimpiä. Ei, en käytä päihteitä, jaa että oon kasvanu, ei, en halua nähdä painokäyrääni. Kaipaan Nokialle. Miksen vaan mene?
(Löysin vahingossa mun vanhoja päiväkirjoja. Ei helvetti, en tiä miten kukaan on kestäny mua. Tai ollut niin vitun tyhmä, ettei ole huomannut yhtään mitään. Hahah, I still could do it. Eikä ketään edes kinostais. Mitä sä vielä mietit?)
np. Seether - Country song
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti