Mun kynnet liuskottuu tällä hetkellä just sun takia. En ymmärrä, ihmiset ympärillä on vaihtunut. Ja ympäristö. Mutta sä vaan kummittelet. Ei sillä, että mä sua kaipaisin, en ollenkaan. Mutta mulla on helvetin suuri tarve näyttää sulle, mihin musta on. SÄ AINA ITSEKIN SANOIT, ETTÄ MÄ PYSTYN IHAN MIHIN MÄ HALUAN. NIIN MÄ SAATANA PYSTYN.
Tänään oli pirun hauskaa. Kumiankka on paras, mutta silti, seura oli parempi. Neidit, ne ei syö eikä unta saa, mut niil on kledjut kuosissa, vaik silmät seisoo vaan. Kjeh, koulu on ihan muikeeta. Koska sieltä tunnen ne hienoimmat. Mutta nyt pystyn ajattelemaan vain sitä, kuinka paljon mun täytyy itseäni parantaa. Yksi sieltä, toinen täältä, mutta paljon suuremmissa määrin. Ja lopettaisitko kiitos satuttamasta muita? Et muuten nuku, ennenkun se 500 on täynnä.
Yrittäisit edes, milloin susta tuli noin heikko? Sä olet kuin avoin kirja, sua voi lukea ihan miten huvittaa. Toivon vain, että muut olisivat lukutaidottomia. Toivon, että saisin olla mitä haluan. Sen esteenä ei ole muuta kuin minä. Mutta sehän siinä on pahinta.
EIHELVETTI, mitä sä puhut, et ole palaamassa siihen elämään jonka tunnistaisit omaksesi. Sulla on mahdollisuus voida hyvin, sulla on mahdollisus vaikka mihin. Se kaikki mistä salaa olet haaveillut, on ihan käden ulottuvilla, jos uskallat sen ojentaa. Mutta et uskalla, sä olet heikko, sä et pysty, ei sulla ole voimia, sä olet vaan niin saatanan huono. Etkä voi edes elää asian kanssa. Jos nyt vain hiljenisit, keskittäisit energiasi siihen mihin täytyy.
Ja anteeksi.
np. Nirvana - You know you're right
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti