Milloin kaikki on tapahtunut?
Milloin lopetin uskomasta unelmiini?
Milloin katosi usko itseeni?
Mistä nämä kaikki tummat pilvet taas ilmestyivät, täyttivät mieleni eivätkä suostu poistumaan?
Miksi olen niin sokea, etten nähnyt sitä ennen kun törmäsin siihen?
Eilen oli oikeastaan kaiken alkamisesta tasan kuusi vuotta. Sen jälkeen tapasin hienoimmat ihmiset, joista suurimmasta osasta olen ikäväkyllä joutunut luopumaan. Vaikka on sieltä vielä pari jäljellä. Sen jälkeen oikeastaan kaikki muuttui.
Ja taas lähti yksi. Aina niin yllättävää, kamalaa, eikä sen kuulemiseen totu ikinä. Eikä ehkä pidäkään. Mutta kuinka paljon yksi ihminen voi kestää?
Miten on mahdollista tuntea näin läpipääsemätöntä pimeyttä? Taas?
Että, hieno viikko Italiassa edessä!
np. Seether - Walk away from the sun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti