maanantai 23. syyskuuta 2013

I say I love but I lie

Vaikeaselkoiset kielioppitermit eivät suostu kiinnostamaan vaikka yrittäisi sorkkaraudan kanssa.
On päästettävä irti kirjasta hengittääkseen. Ja juodakseen teetä.

Kissa häiritsee sosiaalista elämää kunnes nukahtaa jälleen kerran naaman päälle.
Hengittäminen on aika haastavaa mutta patteria ei ainakaan tarvitse laittaa päälle.

Ikinä.



Puoli viideltä kissa ei jaksa nukkua ja kokee korrektiksi ensin kävellä naaman päällä hetken aikaa, jonka jälkeen pistää juoksemaan ympäri taloa. On yksi niistä päivistä, jolloin ei todellakaan jaksa pukeutua. Ja toisaalta kaikki käytettävät vaatteet ovat pyykkäytymässä, kuten kerran kuussa kuuluu.
Niin paljon liikaa värejä, please paint it black.

Kissa pesukoneeseen ja pyykit ulos.
Litra kahvia ja sateeseen.

En todellakaan ole näin ystävällinen ihmiselle, joka vaan tahallaan pistää mut turhautumaan.
Vieritän sinut toisen ihmisen harteille tuntematta minkään asteisia omantunnontuskia.

Me suunnistettiin tänään. Haluaisin eksyä.
Metsä oli täynnä kaatuneita puita. Kaikki vaan kaatuu.
En muista millon viimeksi oon uskaltanut katsoa kalenteriini, mutta neljä kuukautta olen onnistunut hukkaamaan johonkin tämän maailman kylmistä kolkista.


Sille, joka sanoo että kohtalo on paska jätkä, ei varmaan sattunut mitään yhtä loistavaa ikinä. Kun lopettaa yrittämisen, onnistuu yleensä parhaiten. 
Ei paha.

Sen lisäksi huomenna kutsuu yksi ihana nainen Latvianmaalta, yhdeksän kuukautta ilman sitä neroa on aivan liikaa. Mutta nyt sekin tulee korjattua, mä en jaksa odottaa että näen sen ihanan hymyn!

Villasukat, nahkatakki, verkkosukkikset, sortsit tai kahdet, huppari, yksi ruma paita, yksi pahanhajuinen paita, päiväkirja, kamera, laturi, kampa, hiuslakka, passi. 

Nyt pärjää.

Ei kommentteja: