You came to the party just to see me

Olipa kerran keikka, jolle ei ollut edes tarkoitus mennä. Mutta siinä jonossa poiketessani mut ylipuhuttiin kuluttamaan vähät loputkin rahani lippuun, ja löysin itseni uusien sekä vanhojen tuttavuuksien ympäröimänä lavan edestä. Baton Rogue Morgue tuli uutena tuttavuutena, ja hilpeyttä aiheutti nimen lausumisen mietinnän lisäksi myös siitä varsin nopeasti taipunut pekoni. Se kuulosti hyvältä, housuista ja kengistä plussaa. Rakasta vanhaa tuttavaamme emme bonganneet, ei se kai sitten olekaan ihan aina sanansa mittainen mies! 

Mun odotukset HCSSn suhteen oli todella korkeella, koska edellisellä Pakkiksen keikalla koin sellaista uudelleen rakastumista bändiä kohtaan siitä on paha pistää paremmaks. Eikä ne sitten pistänytkään. En sano, että oli huono keikka, ei missään nimessä ollu! Hyvä seura, hetken mukana menemistä, eräät kiskomista huutavat hiuslisäkkeet. Sai taasen vain nauttia, se oli hienoa! Keikkaa pidemmältä tuntuva encore koettu. Pidin kovasti, rahanarvostahan tää oli kyllä todellakin. 

Uudet ihmiset on kyllä aina jotain niin parasta. Mä olen nyt yhden helvetin ihanan sormuksen köyhempi, mutta nää ihmiset oli niin huippuja että ei paljoa paina. Ja se sai hyvän kodin, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta olisin silti kaivannut viereeni joitakin jo kauan kuvioista pois olleita henkilöitä, sekä joitakin tuoreempiakin.

 

Keikan jälkeen käveskelyä sinne tänne, pikatörmäys Anniin, Kalevan ABClta sipsien ostaminen ilman lappuja!1 Päätyminen lopulta Kaislan nurkkiin ja hetki South Parkin tuijotusta. Hyvä perjantai, vaikkakaan ei kovin pitkä.

np. AFI - Endlessly, she said

Yes I'm little over blown

Kuinka malttaisinkaan keskittyä koulukirjoihin, kun kesän suunnittelu on paljon hauskempaa, ja kaupungin valot huutelee lujaan ääneen. Eilen maailma yritti estää minua juoksemasta paljon, mutta in your face, minähän juoksen. Ruutanan hienous nähtiin taas, sillä vasta seittemän kilometriä juoksenneltuani törmäsin ensimmäiseen ihmisolentoon. Koitin vielä räjäyttää koko maailman kokeilemalla aurajuustopäärynäpiirakan valmistusta, ja siitä tuli yllättävän hyvää! Eikä räjähtäny. Nyt täytyy rientää, huolehdin sitten tästä opiskelusta joskus myöhemmin, jos jaksan.

Ainiin, sisareni on sekaisin; se rupes tekemään räppiä. Tämä hyvä. Ei.

np. Kaislan joku upea taiteilija_nimi - Työnimi NERDSONG

The sun is burning in a dead sky

Jälleen olen unohtanut, kuinka nukutaan. Mutta niin kauan kun kahvia ei maan päältä poisteta, ei mulla ole hätää. Olen vaan tainnut samalla unohtaa, kuinka tehokkaasti yön voikaan käyttää, joten maanantaiyön lenkkiä lukuunottamatta oon lähinnä tuijottanut kattoa ja kovasti toivonut sen tai itseni jotenkin muuttuvan. Toistaiseksi kumpikin on pysynyt samana, mutta jos kyseisen kaltainen ihme tapahtuisi, piirtäisin rastin seinään. Sitä odotellessa.

(Sanokaa mua yksinäiseks ja täysin menetetyks tapaukseks, mutta ilman tätä kissaa mä en hymyilis näiden seinien sisällä. Eikä kenenkään muun vieressä pysymiseen voi luottaa lähellekään yhtä paljon. Jos One Direction niminen syöpä ei olisi ikinä käyttänyt eräässä kipaleessaan lausetta "You light up my world like nobody else" niin kirjoittaisin sen tähän. Nyt sanon vain, että paras kissa. Ikinä.)

Mutta toistaiseksi tämä viikko on sujunut ihan kohtalaisesti. Tai no, sanotaan, että sujunut on juu. Ainakin siltä kannalta, että oon reenannu aivan loistavasti. Ei sillä, että paremmin ei olis voinu tehdä. Muutamisen kilometriä intervalleja maanantaina, eilen pari hassua tuntia Pyynikin portailla muutaman hetken saliheilumisen lisäksi ja tänään loistavat reenit, joissa juoksentelinkin kentällä, joka oli kivaa. Tolppien välissä en tosiaan heilunut koska arvon herra koutsi ei halunnut ottaa vastuuta käden mahdollisesta tulehtumisesta. En jaksanut kertoa todenmukaista tarinaa, joten päädyin turvalliseen ruuanlaittotapaturmaan ja vältyin tarkentavilta kysymyksiltä. Yritin myös skarpata, auoin koulukirjoja ja jopa niihin hetkeksi syvennyin. Sitten olikin taas palattava juoksentelemaan pallon perässä. Ehkä vielä joskus saan edes sen kymmenen sivua luettua ilman mitään katkoksia.

Mutta kroppa ei pysy pään perässä, onko pakko olla niin huono?

Jatkan ihmeen odottelua.

np. Lords of the new church - I'm not runnin' hard enuff

At least I'm in good company

Tämä sunnuntai oli taas ihan sunnuntai. Laiskuus voitti. Huippua, ei todellakaan. En nähnyt yhtäkään noidaksi pukeutunutta muksua, ehkä sen takia että tosiaan makasin matolla koko päivän katsellen lähinnä lastenohjelmia. Tein kyllä myös paljon pohdintaa, nauroin omille paskoille vitseilleni ja lähinnä ittelleni kokonaisuudessaan. Nyt, ettei tulis liian ahkera olo, niin muutama ikuisuusprojekti olkaa hyvät;

1. Korjaa maailmanparasvillapaita ennen kuin se on liian myöhäistä. 

 2. Etsi kadonneet lampaat.

 3. Kuvan piti olla väliaikainen.

4. Tee tästä kaapinovesta pelkkä peili. Ja musta.

5. Järjestä ovi.

 6. Hanki nyt jo se uusi ketju tähän.

 7. Ja uusi hiiri.

 8. Kakstoista sivua esseitä, ole hyvä.

9. Yritä edes.

Niin hauskoja tarinoita, niin kivaa muistipalapelin kokoilua. Voi juma. En osaa sanoa vieläkään mitään fiksua, kiitos, kiitos niin lujaa! Huhhu, en pääse tästä ikinä yli. Mutta lupaan että tää on ainakin toistaseks vika kerta kun mainitsen asiasta. Täällä. 

np. Every Time I Die - Partying is such a sweet sorrow

You kinda know how to explode it

Eilisen ajattelu tuo hymyn huulille. Välittämättä aamuisesta ikävästä jälleennäkemisestä ja alisuorittamisen puolelle menneistä juoksutesteistä. Myös Ikea aiheutti hajotusta, kun kaappeja kokoillessa tajuttiin et meillä on kolme kaappia, mutta kuus ovea. Jumalauta ei helvetti.

Ilta oli aikamoinen. Ei tarvinnu olla mitään. Voisin kyllä harkita tutustumista käsitteeseen kohtuus. Mutta mulla oli törkeen kivaa. Ennenkuulumatonta Nukkeilua, aivan ihania ihmisiä. Erittäin ilahduttava puhelu ulkomaailmasta. Onko sulla kaikki hyvin  -snadisti kummitteli, mutta muuten tämä oli hyvä. Traagisekshan se sitten meni kyllä. Mutta se kuuluu asiaan, ei ole ilta eikä mikään jos puukko ei vilahda. Se on tikki nyt. Vitsi ei ollut omakeksimä.

Koomailu sohvalla, ja veri maistuu suussa. Fiilis sinänsä ihan jees. PUK-koodin metsästys on paras kuten myös jumalautaeihelvetti SINÄ. Muumilaastaritkaan ei ole yhteistyökykyisiä, nykyinen ratkaisu vaan repii kokoajan tota haavaa auki. Parempi olla hiljaa, tämä oli hyvä.

np. Envoikkaansanoa, odota vaihdan biisin, noni ja Flibber - Problem Child

We need the sun to dry the rain

Ilmainen, hintansa veroinen vinkki; jos sulla on koomanen olo, ei Kuolleiden Intiaanien kuuntelu luultavasti helpota tilannetta. Se vaan muuttaa sen aivan saatanan sekavaksi, psykoottiseksi, eikä kukaan ymmärrä sua. Et edes sinä itse. Mutta eroaako tuo normaalitilanteesta?

Olen aivan mustelmilla, terveisiä tankotanssitunnilta. Se oli siistiä, ja törkeen vaikeeta. Tutorkoulutus on nyt ohi, jes. En ole ikinä käynyt niin turhaa koulutusta. Oletan, että olisin osannut perseillä aivan hyvin ilman näitä turhautumisen täyteisiä tunteja. Istuimme hetkeksi alas. Nautin välillä suunnattomasti siitä, miten kasvat osaksi tuolia jolla istut, et sano sanaakaan, vaan olet vain. Olen myös päässyt ihmisvihastani pitkälti irti. Ja tehnyt aivan loistavan musiikkilöydön.

Mun kamera pitäis huostaanottaa, peili pitäis myös ottaa multa pois. Tuntuu siltä, että olisin hylännyt rakkaan kamerani, kun mulla ei ole enää aikaa sille. Peiliä en kehtaa myöntää enää omistavani, mulla on ihan just pää täynnä rastoja koska en jaksa tehdä vauvarastojen aukasemiseks mitään. Kun omistaa sen lähemmäs kuuskymmentä paitaa, miksi päällä on aina ne samat kolme? Miksi olet noin laiska, miksi et ikinä tee mitään? 

Saavutat ihan mitä haluat, mutta et pääse edes alkuun, jos et päätä pian mikä on sen arvoista. Hetkittäin palaan mielessäni aikaan, kun tiesin mitä teen. Jos voisin mennä takaisin ja kertoa itselleni missä olen nyt, valitsisin toisin, en olisi ikinä jättänyt sitä taakseni. Haluan tehdä kaiken paremmin. Haluan onnistua edes joskus. Enkä halua koskaan enää tulla kaltaisekseni. 

Es-duuri. Siltä elämäni kuulostaa tänään. Murrettuna.

Oi voi saatana

Ensinnäkin, pistä tämä soimaan:

Perjantaina ensimmäinen jälleennäkeminen, innostuksen johdosta lähes juosten ratikkapysäkille, ennen kun huomataankaan, istutaan lavan edessä puhumassa syvällisiä, samaan aikaan kaljamahaisen keski-ikää lähestyvän suomalaismiehen ajaen punaisella kolmipyöräisellä ympyrää ämpärin ympärillä keskellä tanssilattiaa ja taustalla soi tämä. Eli loppuviikonlopun ennuste vaikutti erittäin lupaavalta. Loppuviikonloppua kelaillessani ajatukset eivät enää osaa järjestyä lauseiksi. Saaliina on kasa rumia kuvia ja epämääräisiä sanoja toistensa perään.

Karaokea muutaman kauniin veisun verran, mutta se riitti.

Ensimmäinen fani, check!

Ranskalaisten mahtava show ei ollut kummoinen.

Houseband ei vakuuttanut soittolistallaan, mutta se paljon kirottu Abba voitti.

Minuutit matelivat, suomalaiset tanssivat.

Mutta sitten.

When you came in, the air went out

And every shadow filled up with doubt!

En saa henkeä, sydän lyö liian lujaa.

En voi huutaa lujempaa.

Ei yllätyksiä, mutta jalkapöydän läpi yrittävät piikkikorot, check!

Älä huoli, ollaan tehty kotiläksyt, nää sanat osaan takaperinki.

Ajatusten kasailua, mitä tämä on?

Muuvs laik tsäkker !

Ja niin paljon ihmisiä.

Navigointimme oli varsin onnistunut, tähän jäävuoreen ei voi olla törmäämättä (t. Titanic)

Eikä törmäykseltä vältytty.

Muistista ei ollut pyyhkiytynyt se, minkä luulisi, vaan ne muut.

Iso vai pieni, lavan koolla on väliä, mutta me kaipaamme molempia.

Tottakai lähestytään Viking Linea jos niin tahdot.

Mutta miksi?

PILKKU.

Ja hengailua. Uusi aivan ihana tuttavuus.
"SIKA!"

Kierroksilla käyntiä, vanhakin loistava tuttava taas tuttavoitui.

Ja yllätys.

Loistavat keskustelut JULKISESTA LIIKENTEESTÄ anteeksi mutta?

Toki paljon kaikesta. Oletko meedio?

Sivistynyttä siemailua, aamun sarastaessa käytävän kautta nukkumaan.

Herätys, du är i Stockholm.

Katso peiliin ja rämähdä nauruun.

Täällä on hyvä hengittää.

Tuttuja ja harekrisna.

Kaikkea söpöä ja rahaa vievää.

Takaisin laivaan ja saatanasti hiuslakkaa.

Pyörimistä, mitä tänään tehtäisiin?

NIIIIN hyvää #YOLOilua.

Kerrankin luin jotain oikein. KHEHEHEH.
Matkamuistoja riittää, kiitos sinun ja S-marketin säkin!

Aikavyöhykkeiden mukana pysyminen on pelleille,

mutta voitko koristaa sen kirsikalla?

Näiden parin sanan vaihto ilahdutti.

Hei viimein, vuoden jäljellä oleva odotus muuttuikin varsin nopeasti viiteen minuuttiin.

Me ei väsytä, meitä ei väsytä.

Uskokaa pois, fiilis rikkoo kohta katon.

Ei oikeastaan kiinnosta.

Musiikki kertoo, miten päin olla.

Se kyllä yllätti monesti.

Hän tietää mistä me tykätään.

Mutta joku ongelma meillä kyllä näiden käytävien kanssa on.

Mutta ei kuivin suin.

Ikinä.

Muutama tunti silmät kiinni.

Mainitsemisen arvoiset formulat, ja hei, tsekkaa, itse ananassankari.

"En tiä muistatko mutta..."

Ne ilmeet kertoi kaiken olennaisen.

Tässä, ota ananaspurkki.

Miks me ollaan jo satamassa,

mä haluun olla vielä laivalla..

Hytin ovi ei jumiutunut ainakaan pahasti, salmonellaa ei saatu eikä päästy pallomereen.
Hyttikin oli B-luokassa, mutta mukit oli muovista turvallisesti.

Ja kaikki tämä käsittämättömyys kolmell.. ANTEEKSI, seitsemällä sanalla:

Oi voi saatana, haters gonna hate!

Kiitän.

Sooner or later you're gonna come loose

Kahdentoista tunnin päästä mä uskon seilaavani onneni kukkuloilla. On niin paljon aikaa viimekerrasta, odotan kuulevani tarinoita ympäri Eurooppaa. Kuinka on ollut ikävä, kuinka mikään ei ole parempaa. Haluan jo kuulla rakkauteni kajahtavan ilmoille, ja täyttävän koko mun tajunnan ja enemmän. En uskalla edes kuvitella sitä hienoutta. Voin vain kuvitella kaikkien niiden jälleennäkemisten lämpöä, naurua, ihmeellisiä, unohtumattomia hetkiä. Onnea.

Tämä ilta on heilahdellut päänhajoamisesta lähes innostuksesta kiljumiseen. Kun palaan näiden seinien sisälle, edessä on suursiivous, sillä taisin kohdata joka tytön tunteman vaatekriisin. Vaatteita all around ja monessa kerroksessa. Mutta huomenna pääsen liikkumaan, ja pääsen nauttimaan. Aika on kulunut toisaalta tuskallisen hitaasti, toisaalta tuntuu kuin vasta äsken vietettiin edellisen kerran vuorokausi pakkasessa. Laukku kilisee lupaavasti.

Mä olen kaivannut tätä niin paljon. Ei enää ikinä tällästä taukoa, kiitos. Rakastan jokikistä asiaa tässä.
Mä odotan innolla, mä en vois kuvitella nyt mitään parempaa. Ihana nähdä, pitkästä aikaa!

Toivottavasti tunne on molemminpuolinen.

np. Sonic Syndicate - Turn it up

Turn your back and hate me

Kysymykset tarvii vastaukset, täs niitä olis kera muutaman erittäin edustavan kuvatuksen kera.

Miksi?
Koska Saatana sanoo: "Niin."

Mitä kukko sanoo?
Mitä ikinä opetat sen sanomaan, ystävä hyvä. Ykskään meidän kukoista ei ikinä oppinu sanomaan muutaku KUUUKKKOKRRRRRRIEIIEIEKUU, eikä siihen ollut kiva herätä. Koitin opettaa ne mm. laulamaan Jaakko-kultaa.

Kerro meille elämäntarkoitus.
Elämän tarkoitus on syntyä pohtimaan, mikä helvetti tämän kaiken tarkoitus on ja sitten kuolla. 

Miks leffojen ajat merkitään tyylillä 130min, eikä vaikkapa samaa aikaa käyttäen tyylillä 2h 10min?
Koska kuka ikinä niitä merkitseekään esim dvd-koteloihin tahtoo ihmisten pitävän yllä koulunpenkillä oppimiaan matemaattisia ratkaisumalleja joiden avulla tuon muuttaminen tuntia-minuuttia -muotoon on yksinkertaista.

Kerro sun seitsemän lempibändiä lyhyillä perusteluilla.
Pystyn nimeämään kolme; 69eyes. HIM. Children of Bodom. Nämä on olleet mulle todella tärkeitä orkestereja läpi pienen elämäni, ja kuulostavat kaikki helvetin hyvältä, ei siinä suurempia.

Tumblr vai twitter?
Twitter lagaa harvemmin, ja se on muutenkin käytännöllisempi ja sieltä löytää ihmisiä helpommin, kaikenlisäks se on paras. Toisaalta, oon vakuuttunut siitä, et koko Tumblr on aineissa koska siellä on aina niin paljon kaikkee äärettömän hauskaa. Unohtamatta kaikkia hirveen hienoja potretteja kaikista. Mutta Twitter!

Tykkäätkö piiiiitkistä lämpimistä (tai kuumista, miten vaan) suihkuista?

Aika harvoin tykkään, normaalisti käyn mahdollisimman nopeesti kaikkien mielestä liian kylmässä suihkussa, mutta mä en ihan hirveesti tosta vedestä tykkää. Ellei se sada taivaalta.

Kirjoita meille joku mukava lause ruotsiksi.

Min katt just har öppnat dörren til mitt rum.

Minkälainen tyttöystävä/vaimo/yms oot?

No varmasti ihan perseestä!

Tykkäätkö donitseista?
Ihan liikaa.

Sun paras ystävä on... (kerro meille jotain pientä hänestä)
Paras. Empaattisin, hauskoin, sanavalmein. Toisaalta myös ärsyttävin ja hirvein ihminen ikinä, mutta kaikki tietää että kahta viimesintä en tarkota. En todellakaan. Ikinä en ole tuntenut ketään niin vahvaa, enkä tuntenut itseäni yhtä vahvaksi kenenkään muun kun hänen seurassaan. Mulla on vieläkin ongelmia siinä, et kenen kanssa mun nykyään kuuluis jakaa päärynänsyöntihetket. Kaipaan joka hetki, ja olen pahoillani etten jaksanut pitää lujempaa kiinni. Niin pieni, niin viaton, liian hyvä kuolemaan.

Tykkäätkö kattella leffoja? jos, niin minkälaisia? Mikä on paras näkemäsi lehhhva?
Tykkään, oi kyllä ! En tykkää hirveesti scifijutuista, eikä sotaleffatkaan oikeen inspaa, mutta oikeestaan kaikki muu menee! Joitakin puhuttelevimpia/koukuttavimpia/muuten vaan parhaimpia leffoja mainitakseni.. V for Vendetta, Phantom of the Opera, LotRit, Pitkä kuuma kesä, Rockstar ymsymsymsyms.

Mitä pelkäät?
Itseäni, ihmisiä, ihmissuhteiden luomista, vettä. Jonkinasteinen kammo on myös värittömiin käärmeisiin siis esim. kyy, koska sitä ei nää tuol ku kuljeksii jos sellaseen törmää, mut joku sellane oranssi käärme on ihan okei koska sen huomaa.

Mitkä on tän hetkiset fiilikset?

On tosi kulutettu olo, toisaalta vihanen, toisaalta vaan pettyny ja laiska, hallitsematon, irtonainen. Aika pimeä.

Miksi mun tukka on juuresta pinkki ja muualta punanen?
Koska se vaan voi.

Miksi kaikki sanat rupee kuulostaan ihan omituisilta kun niitä toistaa monta kertaa?Koska niitä kerkee miettimään ja miettiminen ei yleensä ole hyvä. Joten ei kannata! Ei myöskään kannata alkaa palotella sanoja pienempiin osiin ja miettiä niitten yhteyksiä toisiinsa, koska no, hyljeksiä. Miettikää. Hylje - ksiä. Hylje. Oinkoink.

Mitä näät oikealla puolellasi?

Hiiren, kasan papereita (oi kyllä, to-do -pino!) ja oikein kivan kehystetyn kuvan musta ja Ellasta. Sekä seinän, jossa varjoja.

Missä haluaisit olla ja mitä haluaisit tehdä juuri nyt?

Haluisin johonkin missä on ihmisiä, eikä tarvii tehdä mitään. Vois vaan olla, rentoutua, keskittyä ei-mihinkään ja kohta huomata miten hymyilee. Paikalla ei niin olis väliä.

Yksi ruoka, jota sinun pitäisi syödä koko loppuelämäsi. Mitä se olisi?

Aurajuusto.

Haluaisitko lävitstyksiä tai tatuointeja?
Tatuointeja ainakin. Tai ainakin tatuoinnin. Tai pari.

Haluaisitko koskaan naimisiin?
Ehkä, ehkä en. En tiä.

Mikä on sun rakkaudenkohde/kohteet tässä iässä?
Vapaus. Ainaki. Ei tarvii tavallaan vielä välittää mistään, mua ei oo sidottu vielä mihinkään, mä voin mennä jos mä haluan. 

Lempiympäristö? esim. koulu, koti, harrastus?
Missään ei ole turvallisempaa kun futiskentällä, sinne on hyvä paeta. Toisaalta, koulu ympäristönä vaikuttaa muhun hirveen positiivisesti, sinne on hyvä mennä ja siellä on pääosin hyvä olla. Mun huone mummulla on kans paras.

Mikä on tän hetken lempibändi ja -biisi?Täytyy todeta, että KORN. Ja Twisted Transistor. Ihan vaan koska on hirveen heikko fiilis kokoajan, ja tästä on sellanen voimaorkesteri mulle kehkeytyny että jalat suuhu!

Mikä halajaisit olla "isona"?

En tiedä mikä halajan olla, mutta tiedän, etten halua istua toimistossa kaheksasta neljään viitenä päivänä viikossa. Haluan tehdä jotain mikä vaikuttaa edes yhteen ihmiseen jollain tavalla suuresti ja ilmaista itseäni jotenkin. Mä haluaisin nähdä tulevaisuuteni kameran takana, maalitolppien välissä numerolla 1, tai järkkäämässä suuremmankin kokoluokan häppeninkejä. Toisaalta kokoajan kutkuttelis enemmän palata radalle kisaamaan, koska tiedän voivani löytää sieltä suurenkin tulevaisuuden. Mutta realistisesti ajateltuna mikään edellisistä ei tunnu saavutettavissa olevalta.

Mikä on paras päivä viikossa?

Se päivä, kun sattuu olemaan tekemistä silleen sopivasti suhteutettuna omaan jaksamiseen. Tiistai on jees, perjantai ja lauantai kans. Riippuu täysin. 

Lempituoksusi?
Sade. Ja entisen seurani melontavaja. 

Jos saisit nyt 100 euroa käteen, mitkä KOLME asiaa sillä ostaisit?
Lentolipun Edinburghiin, purkkapussin ja kuivashampoota.

Listaa tämän viikon top-5 parhaat biisit.

Alice Cooper - Cleansed by Fire

Children of Bodom - I'm shipping up to Boston

Dope - Another day goes by

Billy Joel - Piano man (lähinnä soittelun takia)

System of a Down - Lost in Hollywood

np. Seether - No Resolution

We are all in a mood for a melody

..and you got us feeling alright

Halusin vaan tulla ilmoittamaan että kirosin koko päivän koulussa, miten mulla on aivan liikaa tekemistä enkä jaksa hyi yäk, mutta tunnin intervallijuoksujen jälkeen olin niin liekeissä et en voinu pitkittää siivouksen alotusta enää hetkeekään vaan siivosin aikalailla koko huoneistoni aika yllättävän hyvin. Kerkesin vielä tapailla hieman kauniita säveliä pianolla kun porukat hiihteli omilla teillään. Pyörähdin tänään Kaislanki luona koska se ilmotti yks päivä ostaneensa mulle lahjan ja lahjat on kivoja joten! Mutta se varmaan luulee että oon vielä kymmenen, koska mun lahjani oli tällänen jee-ihan-huippu-koru Seppälän lastenosastolta; 

Kuvailisin tätä päivää semi onnistuneeks, ja huomenna saan tuskakaverin Kuopiosta! Voisin ehkä joku päivä vaikka kuvata, ja ostaa sen salikortin koska laiskalaiskalaiska. Mutta viikonlopun pyhitän Miralle, Frendeille ja tuskailulle. Aamen.

np. Alice Cooper - Cleansed by fire

Voy a volver a Zaragoza

 Puoltoista viikkoa sitten torstaina kirjotin lentokentältä via mun superpuhelin, määränpäänäni rakkaiden espanjalaisteni kotikaupunki, Zaragoza, ja sen jälkeen tuntematon. Tai tämä siis oli suunnitelma, mutta viimeiseltä osaltaan se muuttui. MUTTA! Kuvia ja paljon! Ja vähän erilaista rakennetta tällä kertaa!

Eka etappi, Barcelona Sants! Tähän mennessä matkallani oli tullut vastaan jo koettelemus nimeltä käteen koko lentomatkan tökkivä lapsi, ja kyseisen lapsen erittäin omituinen isä, joka otti Nalle Puh kirjan mukaansa vessaan. Lisäks mua luultiin BCN-lentokentällä paikalliseks terveisin suomalaiset.

Siitä pari tuntia junassa ja iloinen jälleennäkeminen Zaragozan steissillä.

Istuskelua, naurua, nautintoa.

Chicas, nosotras bromas estan mas estupidos que en Edinburgh..

Nukuin pitkään. Siis oman mittakaavani mukaan pitkään.

Illalla lähettiin kuuntelemaan hyvää musiikkia, ja sitten tsillaileen Crapulaan.

Nautin joka sekunnista, puolentoistavuoden ikävöinti on liikaa, mutta sen jälkeen jälleennäkeminen on hienointa. Ja uusia tuttavuuksia, niitä vaan sateli. En tuntenut itteeni edes hirveen akwardiks!

Turistointia, "tässä ois tällänen, ei tiietä miks tää on tai muuta mut tässä tää on!"

Ja niin tuulinen päivä, kisut tippu puusta yms!

Jalkapalloa, joka oli niin hienoa. Siellä oli yleisöä, ja ne oli kovaäänisiä. Ja se peli oli kaunista, vaikka niin espanjalaista olikin. Silvian äidin ruoka oli parasta, ja tyttöjen todelliset luonteet on tuossa punasävytteisessä kuvassa esillä hyvin!

 Tsekattiin meitsille uus koti! Meinaan pikkunen palatsi, kivalla puutarhalla yms.

Sunnuntain kunniaks laiskailtiin, Karvinen 2 ja Nemoa etsimässä, syömään ulos ja kalliilla autoilla kaahailua pitkin motareita sinne tänne, elämän hienous.

Talon vaihto, ensimmäinen visiitti Puerto Veneciassa, rahan kulumisen määrää ei voi kuvailla sanoin.

Eikä kyseisen keskuksen upeutta kun ulkona pimeni.

Yllättyneisyyttä, kun jossain onkin kylmempiä paikkoja kun Zaragoza.

Ja sitä hienoutta. Pablo.

Sitä tragikomiikan määrää, kun juo teetä Lauran mummon kanssa ja keskustelee lähinnä säästä espanjaksi kunnes saapuu hiljainen hetki, jonka aikana häkkilintu tippuu orrelta ja kuolee. 

Mitkä reaktiot on sallittuja? Nauratti mutta en kehdannut naurahtaa enkä edes virnuilla.

DIOS MIO, es muerto, es muerto, dios mio es muerto.

Mitä siihen sitten lisäämäänkään?

Ensimmäinen kaupunkiharhailuni tyttöjen koulupäivän aikana, illalla Silvian kanssa Crapulaan.

Pablon synttärit. Moimoi.

Harhailua part. 2, mutta pidempänä ja yllättävämpänä. Onnistuneempana.

Kiertelyä tyttöjen kanssa, ihania ihmisiä, Clara uutena tuttuna huippu!

Hienoja mestoja.

Sitten Pueto Venecia vielä kera Lauran.

Syömään Pablon kunniaks. 

Hyvästien aloitus.

Ja ne hyvästit seuraavana aamuna, hirveintä.

No matter how hard I try I swear I hate goodbyes

Viidetkymmenet lupaukset ja halit, Laura sä olet hienointa. 

Muistan sinut vaikka unohtaisin oman nimeni.

Kiitos kaikesta.

Y TODAS CHICAS, OS GUIERO MUCHISIMO.

Enemmän tunteja junassa, seuraavana aamuna heräsin Benalmadenasta.

Näistä päivistä mulla ei ole oikein mitään sanottavaa.

Olo oli mitä kamalin, eikä turistirysäahdistus sitä helpottanut.

Tämä matkailumuoto ei ole ihan mua varten, mutta mummu ja pappa nautti selkeesti mun siellä olosta.

Minä en.

Vaikka en halua valittaa, lämmin oli ja olihan siinä omat kivat asiansa, kuten vaikka lenkkimaisemat oli paremmat kun missään tähän mennessä. Vaikka niidenkin näkemiseks jouduin salakuljettamaan lenkkikamat ulos hotellihuoneesta.

Ja jouduin auringonraiskaamaksi, perus suomalaisturisti!

Pari palmua ja pärstää:

Sunnuntaina jännitysnäytelmä nimeltä paluulipun hankkiminen.

Muhun ei luotettu sen vertaa että olisin saanut tehdä sen itse.

Ja ketä mä huijaan, en mä olis sitä tehnykään.

Mutta mun päätökset tehtiin sittenkin mun puolesta, ja palasin kevyen 13 tunnin matkustuksen ja vaiherikkaan talviajelun jälkeen Ruutanaan.

Ehkä sen piti mennä näin.

KOKONAISUUDESSAAAAANkin aivan huippua oli nähdä tytöt. Ja tavata heidän perheet ja kavereita. Ja nähdä se kaupunki josta olen niiin paljon kuullut. Ja päästä puhumaan tuota kaunista kieltä jonka vielä joskus lupaan oppia. 

Nyt oon ollut Suomessa kaks päivää ja saanen ilmoittaa, että olen valmis ylittämään rajan uudestaan.

Heti. Kiitos.