High five, swan dive, nose dive!

Torstai. Psykan koe meni, ja meni vissiin ainakin kohtuuhyvin. Sit kerkesin kirota pari tuntia sitä, että asun Ruutanassa enkä päässy hirveen nopsasti kotiin valmistautumaan Annin kahville saapumiseen. Tein sille muffinsseja joiden resepti muuttu aika rajusti kokoajan siinä tekemisen aikana. Hyviä niistä tuli! Ja paljon niitä syötiinki. Kateltiin siinä Salkkareita ja juoruiltiin, juttujen taso oli tutun turvallisen alhainen. Kaikkee kivaa.

Sit tässä olis viel kuva meiän kauniista kisusta, se suostu nukkumaan mun sängyssä!

np. Korn - Twisted transistor

This sinking ship I'm taking back from your control

Koeviikko alkaa huomenna, luin tänään kolme tuntia psykologiaa. En ikinä olis uskonut, että voin viettää niin kauan aikaa nenä kiinni samassa kirjassa. Vaikka no, en mä oikeasti edes lukenut paljon, kirjotin paljon enemmän. Oon tosi ylpeä itsestäni, koska luulin käveleväni kokeeseen valmistautumatta yhtään. En jaksa stressata aiheesta, mitä sitä suotta. 

Oli tosi kylmäsateinen päivä, reeneissäkään ei oikein tehty mitään. Jos en olis ollu niin täydellisessä syväjäässä kun tulin kotiin, olisin käyny lenkillä. Mutta en käyny vaan tein ruokaa; riisiä, kukkakaalia, sipulia. Ei varmaan löydy mitään parempaa. Nyt soi Billy Talentin uus levy, joka ei kuulosta oikeestaan yhtään hassummalta tälleen pimeydessä. En oo varma, toimiiko tää päivänvalossa. 

Joskus on jees pyöriä koko yö sängyssä saamatta unta. Tai nukkua pari tuntia. Mutta "joskus" on vähän harvemmin kun kolmesta viiteen yötä viikossa. Alan väsymään tähän väsyttämättömyyteen ja sitä seuraavaan koulussa vallitsevaan kofeiinihorkkaan. Mutta en tiä, kai tää käy näinkin, ei tästä ole mitään haittaakaan ainakaan toistaseks ollu. Ellei liian monia ajatuksia ja tyhjyyksiä lasketa. No, mä jatkan pyörimistä. Anni tulee käymään huomenna.

np. Billy Talent - Runnin' Across the Tracks

Ei se merkitse

Kun ei tiedä mitä pitää tehdä, kun ovien takaa löytyy vaan lisää tyhjää.
Kun musiikki hylkää; "Tee se itse."
Kun mikään ei ole oikein.

Kun se ottaa vallan.

Ei se voi jatkua näin, mutta olen hiljaa.

JA SE HELVETIN JUUSTO.

np. Simple Plan - Perfect world

Nyt on pakko

En uskalla kirjoittaa, älkää vaivautuko kysymään, mitä pelkään. Kirjoitin jo pitkän pätkän siitä kaikesta, mitä tänään tunsin. Olin painamassa "Julkaise" mutta pelästyin ja pyyhin kaiken pois. Nyt kaduttaa, olisin sittenkin halunnut jakaa sen kaiken. Mutta en saa sitä enää kirjoitettua, oli ja meni, unholaan jääköön. Ennenkin olen omia kirjoituksiani pelästynyt, sen huomaa kun tuijottaa päivittäin kasvavaa numeroa Luonnos-otsikon perässä. Taidan tehä nyt asian jota tuun katumaan mutta teen sen silti; tässä nyt jotain ilman sensuuria.


Ajattelin tänään katsoa yhden elokuvan alakerrassa. Joo, katoin kolme ekaa minuuttia. Sitten tuli taas se: kattooko-joku-vielä-tvtä-mä-meen-nukkumaan -fiilis. Se on se fiilis joka tulee sillon kun on pakko päästä pakoon porukoita, kun ei kestä niiden läsnäoloa. Nyt ollaan taas kaikki kolme kotona, on jotenkin hirveen ahdasta, ei kuuluta tänne kaikki, ei me voida olla täällä. Se on myös se fiilis, kun on pakko päästä pakoon kaikkea, maata lattialla tunti ja yrittää puhdistaa ajatukset. En saa unta. Ei auta.

(Voi kun voisit joskus tietää mitä merkitset mulle vaikka ei olla tunnettu kun ihan hetki eikä oikeesti edes tunneta. Oot mahtava. Oon jo oppinu sun tapas tehdä tiettyjä asioita, niistä on tullu turvallisia. Älä ikinä lopeta niiden tekemistä just tolla tavalla. Oon sulle tosi kateellinenkin, tavallaan. Ja toisaalta, oon tosi pahoillani siitä mitä mä aion tehdä. Sorry you're not a winner. Vaikka sun kuuluiski.)

Tiedän, että sä luulit että puhun susta.

Yeah, it's been awhile indeed. Kaikki odottaa multa ihan liikaa. Kaikissa asioissa, ihan kaikissa. Mä odotan iteltäni liikaa, täydellisyyttä, mut en ees osaa määritellä mitä mun pitäis olla et kelpaisin itelleni. Täydellinen. Mitä se on? Mitä se vaatis vaan sanoa, että ei, mä en edes yritä täyttää teidän odotuksia. Ei, mä en aio enää jatkaa näin. Ei, mä en yritä kelvata. Mitä se vaatis sanoa EI? Muille sen vielä voiskin pystyä sanomaan, mutta sitten olen minä.

Sotilaiden läsnäolo ei todellakaan luo turvallisuudentunnetta. Voi sitä ahdistuksen määrää, kun kävelin eräänä kesäisenä torstaina Vuosaaresta Rastilaan just sillon kun arvon kaupunkijääkäreillä oli joku harjotus. No, oli ne jotkut ihan veikeitä jotka nojaili maastopuvuissa sellaseen ohueeseen puuhun ja joku pikkutyttö kävi tarjoomassa niille karkkia. "Voi kiitos, me olemme nälkäisiä sotilasihmisiä!" Mutta hyi. Kun katto vierestä et joo siinä aseet kädessä ja täys harjotusvalmius päällä, niin ei. Vaikka senkin tiesi että niillä ei edes ole ammuksia. Jotenkin vaan ihan todella ei. En halua ajatella, miltä ihmisistä, jotka joutuu elämään keskellä sotaa, tuntuu. En halua myöskään ajatella, mitä ajattelee ihmiset jotka menee armeijaan. Miten ne vaan voi, tietäen että hei, mä tässä nyt vaan opettelen tappamaan ihmisiä. Kaiken lisäksi ihan vapaaehtoisesti. Voiskohan tän kaiken hulluuden vaan lopettaa? Älkää silti kukaan painako sitä nappia.

SÄ olet niin hieno niin mielenkiintoinen. Haluan sut tänne nyt, haluan tutustua suhun paremmin, haluan että sä olet täällä. Tai te molemmat. Vaikka koen itteni todella pieneks teidän rinnalla niin henkisesti kuin fyysisesti, tuntuu se myös siltä, että te arvostatte mua. Ja se tunne on kiva. Teidän seurassa on hyvä olla. Voin hymyillä. Mutta ei tarvitse.

Musta on tosi hienoa et ihmiset toteuttaa unelmiaan ja yritän muistaa olla ilonen kaikkien puolesta. Yleensä unohdan sen, joskus ihan tahallaan, tiedetään. Se on hienoa, et ihmiset ensinnäkin uskaltaa unelmoida ja toisekseen uskaltaa toteuttaa unelmiansa ja jättää kaiken muun ulkopuolelle, vaan sen takia että pääsis tavotteeseensa. Mut miks musta tuntuu siltä, et ihmisten suurimpana missiona nykyään on toteuttaa mun unelmat mun puolesta?


Jos en ole valmis poistamaan ihmistä Facebook-kavereistani, tarkoittaako se, että en halua poistaa häntä elämästäni? Vaikka pitkän aikaa olen toivonut että koko ihminen olisi aina pysynytkin poissa. Enkö ole valmis unohtamaan miten hän minua satutti, miten kärsin ja kuinka minut vain unohdettiin? Worst goodbyes are never said. Enkö suostu päästämään irti, toivonko vieläkin että olisin jotain? Ja miksi ihmeessä kiusaan itseäni näin? Eikö olisi aika siirtyä eteenpäin ja unohtaa että koko ihminen tapahtui? Kuulostaapa se helpolta. Mutta mitä jos se huomaa että poistin sen ja ajattelee että oon unohtanut sen? Hei c'moon, maailman mitättömin asia. Facebook.

Miten on mahdollista unohtaa, kuinka hyvältä tuntuu soittaa? Tulkita painettuja nuotteja, saada ne elämään ja kuulla miten ne soi? Olin täysin unohtanut miltä tuntuu, kun sormet vain löytävät paikkansa koskettimilla, sävelet ovat kevyitä ja kauniita, kaikki on kevyttä. Se, mitä en teille voi sanoa, on se, minkä voisin soittaa.

Voinko ottaa vastuulleni ihmisten mielenterveyden heikentymisen ja vedota omaan hyvinvointiini? Mun mielestä se on väärin. Mä en pysty tekemään niin, ainakaan tuntematta ikuisia omantunnontuskia. Toivottavasti muut pystyy tekemään sen, koska muuten tästä mistään ei tuu mitään.

En kuitenkaan suostu nöyrtymään. Tai myöntämään nöyrtymistäni.

Nyt lopetan koska ei enää puolikastakaan järkevää sanaa löydy, tai sit menis aivan liian syvälliseks. Siirrän kaiken syvällisen äidinkielen vihkoon, otsikon "Miksi Seitsemän veljestä on klassikko?" alle.

np. Nightwish - Eva

Walk me through the graveyard

Käytiin Oonan kanssa lauantaina kahvilla kauppahallissa, missäs muuallakaa..Porkkanakakku oli hyvää ja jutut ei. Kamerasta löytyy viissataa kaljurottakuvaa Oonasta ja nii.

Oli myös peli tuona samaisena päivänä, pelasin tokan puoliajan! Pelotti saatanasti eikä menny hirveen loistavasti mutta olis se huonomminki voinu mennä!

On tässä ollu vähän hiljasta juu, oon tossa väännelly uutta projektia joka ei oo vielä kyllä julkasukunnossa. Ja tänään oon maannu sohvalla ja mun matolla, kattonu LoTRia ja kuunnellu Kuolleita Intiaaneja ja soittanu pianoo.

Oikeestaan kaikki tuntuu samalta ja ei miltään, mutta X 5 yötä.

np. Kuolleet Intiaanit - Tieni

Taisin kävästä eläintarhassa

No huhhu! Siis hullua, mutta kyllä jotain niin parasta! Käytiin mutsin kanssa Tainalla, joka on mutsin kaveri opiskeluajoilta. Siis ihan käsittämätöntä, huhhuh. Huhhuhitteluni syynä on eläimet. Siis herrajesta, siitä talosta löyty kaks koiraa, kaks rottaa, erakkorapu, papukaija, muurahaisterraario, jotain ihme kotiloita, jotain muita kotiloita, sammakko ja sammakon ruuaks banaanikärpäsviljelmä! Tänään olen siis jutellut loistavan papukaijan kanssa, silitelly huomionkipeitä koiria, ollut rottien kiipeilytelineenä ja ravun purtavana. 

En ehkä ikinä tokene tästä, oli aika mielenkiintosta! Ja lisää niitä on kuulemma tulossa, ainaki joku iso sammakko. Alla kuvia edellä mainituista lähes kaikista karvaisista ja karvattomista eläimistä. Rotista sai tosi huonoja kuvia koska niitten nurkassa oli pimeetä ja aina kun ne tuli pois sieltä niin ne kiipeili mun selässä joten en onnistunu sillonkaan niistä mitään räpsimään. Sammakko oli nukkumassa ja muurahaiset unohdin kuvata. Ja rapu meni kans piiloon. Koirat nyt pääasiassa vei kaiken ruututilan.

Vanha rouva Donna ♥

Uusi tuttavuus Bella ♥

Käytiin ostamassa Kaislalle eväitä huomisiin kirjotuksiin, vaikka ihan turhaan se siellä syö kun ei se osaa kuitenkaan mitään. Olin kuulemma ärsyttävä tänään. Aivan varmasti olinkin koska rotat on parasta heti kisujen ja papukaijojen ja kahvin jälkeen, ja jyväskyläläisiltä on jääny nyt pahasti päälle tää pitkävokaalijokaväliin -puhetapa. Ainii joo meinas unohtua ihan kokonaan, sain maton jee. Se on valkonen, mitä ihmettä, mutta kuin pehmee voi matto olla?! Siis pehmeempi kun mun sänky. Tms. Mun huone näyttää sairaan kivalta. Vielä kun sais taulut teetettyä ja kaikki tavarat paikoilleen nii olis bueno. Yritin saada kuvaavaa kuvaa maton pehmeydestä mutta ei oikeen onnistunu, mut tässä nyt esittelen kynsiäni.

Vihaan kun Facebookissa näkee että ihmiset näkee viestit samantien, mutta ignooraa täysin. En puhu enää kellekään tai jotain sinnepäin. Kisu vois tulla nukkumaan, on ikävä sitä. Se näyttäyty tänään kyllä nopeesti, mut ei oo kerenny viel tavata mun mattoa.

np. Maj Karma - Sid & Nancy

Why should I beg forgiveness ?

Nokian tän kauden viimenen peli takana, pääsin jopa hetkeks pelaamaan. Huomenna kakkosjoukkueelle ja sit vielä kolme viikkoa TJK'n mukana pelailemassa. Olis ollu tänään Nokian saunailta, mut tulin kotiin soittamaan kitaraa, vaikka mua koitettiin Helsinkiinkin saada. Mut ei kun ei en varmasti liiku mihinkään.

Tein ruokaa! Mut en kyllä uskaltanu maistaa.. Ehkä huomenna. En oo nyt ihan varma menisinkö nukkumaan vai kattomaan jotain turhaa leffaa TVstä. Ehkä katon jotai ylimössöä nii voin sit nukahtaa siihe. Haluisin herätä reippaana et jaksaisin raahautua lenkille. Tänäänkin piti mennä. Laiska viikko.Vähän vaan tajusin et mulla on ikävä kaikkia idiootteja kun ei oo ollu reenejä missä niitä näkis.. Hyi tuli kylmä.

Pari ilosta kuvaa olkaa hyvä.

Vähän ehkä liian nostalgista kuunnella Kwania! Nyt haluun kyllä teetä ja peiton. Ehkä meen sittenki nukkumaan. Ja joo tämä laiska viikko oli aika vitun turha. Eipä oikeen mitään sanottavaa.

np. Kwan - Tainted love

Here we go again

 

It's a new day
It's almost like tomorrow never came
Same old thing same old game different name
And everyday I sing the same old song
And today I don't feel like waking up
But the show must go on and on and on

I think I found a flower in a field of weeds

Pelipäivä. Hieman kohmeiset aamuhetket, en muista vastanneeni puhelimeen, mutta heräsin siihen et puhuin puhelimessa. Töppönen oli päivällä moikkaamassa ennen kun lähin peliin, voi kivaa kun se on nyt normaaliakin sosiaalisempi. Lamminpäässä sato ja paisto vuorotellen, maalin eessä oli mutalammikko, onneks en ite pelannu koska valkoset sortsit ei ois ollu valkoset hirveen kauaa. Peli oli aikasta tapahtumarikas ja pelaajilla vähän keitti, onneks ykköskoutsi aka minä on paras. Oli kyl ihan sairaan kylmä, ja joo mä tässä vaan asettta kipeenpänä taas. Käytin zoomia ulkona vaikka olinkin jäätymiskuoleman partaalla.

 Olin myös reipas ja aikaansaava, kävin läpi kaiken mun lipastoon tungetun tavaran ja nyt se on ihan ylisiisti ja paljon roskaa, siis oikeesti roskaa, lähti poies. Vähän myös oon innoissani koska mun huone on nyt taas käyttökelponen, uus sänky paikallaan ja vielä toistaseks hyvin siistissä kunnossa koko huone! On täs vielä laittamista, tauluja yms peili pitäis hankkia, mut täällä voi asua jee. Pitää opettaa kissat nukkumaan tässä sängyssä, tää on ihan paras.

Sattuu selkään niin paljon, tarviin jonkun überhyvän selkähieronnan nyt kiitos. Se ehkä katkee.
Ja löysin mun jonkun tosi vanhan mp3'n! Ihan parasta tämä.

np. Billy Talent - Surrender

They cant stop us LET THEM TRY !

FOR HEAVY METAL WE WILL DIE !

Tosi monet päivät on ollu parempia kun edelliset, mutta ne edellisetkin on ollu seittemän kertaa parempia kun tämä. Kaikki lähti aamusta, kun käytin rakasta kännykkääni ja sain asian X selville. Sitten kaikki oli mustaa ja  epämukavaa koko loppu päivän. Reeneissä oli ihan silleen lepposaa, reenattiin Empun kanssa Leeviä. Heh, siitä tulee vielä hyvä kun noin nuorena alotettiin valmennus. Ja sehän ei kentälle siirry vaikka haluiski. Söin tänää tosi paljon, en mitää muuta oikeestaan tehnykää. Mut mulla oli tällä kertaa oikeus siihen. Vitun taidehomot ja muut. Kaikki vitun muut. Se voi olla, et se on pelkästään mun mielestä, mut väsynyt.

Reenien jälkeen Kaisla ja Leea tuli Ruutanaan kahville, kaljatarjoilu autossa on parasta. Ja Kotona juoskenneltava salmari, ah tänään tuli niin tarpeeseen. Ihan liikaa kaikkea, pakko päästä välilä vähän nauttimaan. Jesse on loistava. Tuli ikävä myös sumialaisia. Voisin pikkuhiljaa mennä nukkumaan, uus sänky odottelee tuolla.. Hiton iso se on, tyyliin saman korkunen kun mun pöytä.. mutta ihana se on. Tässä kohtaa mun pitäis ehkä harkita nukkumisyritystä, kello on puol viis, kolmelta pitäis olla pelissä Lamminpäässä. Sitä ennen pitäs saada huomisillaks tekemistä.

Just taas tajusin miten hieno kissa Töppönen on, kuin paljon sitä voi rakastaa. Kuin paljon mitään voi rakastaa. En varmasti osais enään elää ilman sitä. Ja tajusin kuinka mulle ei oo ikinä sanottu mitän kauniimpaa kun "Saat kahvin maistumaan hyvältä." Mutta aw, rakastun nyt kaikkiin muistoihin uudestaan. Hyviin ja huonoihin, kaikkea voi nyt rakastaa. Paitsi sitä faktaa X. Vaikka henkilöä ehkä kyllä. En tiä en mä enää tiä mistään mitään.

np. Manowar - Die for metal

You gotta ride on your rage

Mä en voi nyt muuta kun hehkuttaa. Mä niin rakastun päivä päivältä enemmän elämäni miehiin, ei ole toisia samanlaisia. Mä rakastan. Ihan liikaa ja kohta niin paljon et en enää kestä. Mua melkeen itkettää taas kun tuli lisää juttuja X'stä. Kirjottelen vielä paremmin illalla jostain. Mutta oli vaan pakko sanoa.

Ja tässä itelleni kiva muistutuslinkki jostain vanhoista eyespostauksista ole hyvä minä; KLIK

np. 69Eyes - Velvet touch

Viisas hiekkamyrsky silittää

Lyhyt kuvaoksennus viikonlopulta, YADin purkuviikonloppu Uuraisissa jossain ortodoksien leirikeskuksessa. Hehe, kuumottelua yms. Alias paras. 

Voi juma, sick skillZz! Kisuuuu. Väärennetty valkosipuli. Hyviä öitä.

np. Tohtori Koira - Paavi