Täällä soi lastenlaulut.
Mä nojaan polviin enkä ymmärrä sanaakaan.
Mä tiedän hengittäväni väärää ilmaa.
Sen sävy on kirkas mielessäni, vaikka se on kaukana.
Tuo kuva jota tuijotan, ei muutu miksikään.
Siirtyy vain ajallisesti kauemmaksi, tavoittamattomammaksi.
Läsähtää taas nykyhetkeen vihreiden värivalojen saattelemana.
Pisteitä pisteiden perään, sydän hakkaa samaan tahtiin.
Muilla on hienoja käänteitä, upeita elämän risteyskohtia.
Tokikaan niihin viettäneet tiet eivät niin mieluisia ole.
Minä en käänny, minä kaarran.
Hitaasti, epävarmasti. Mustaa jäätä ja kesärenkaat.
Kai se tästä, kai aika näyttää miten kauas tieltä suistun.
Huomenna ainakin pääsen kouluun, josta heti istumaan mukatärkeänä mukatärkeässä viisi tuntia kestävässä istunnossa tylsien harmaiden seinien sisällä.
Rentouttava loma, jonka vaikutus on mittava.
Jos vaikka insomniani lakkaisi, jos vaikka nukkuisin.
Jos tänä yönä en odottaisi ihmettä.
On hienoa ymmärtää, että pääsee hetkeksi hengittämään naapurimaan ilmaa.
Jos ymmärtää kiivetä ulos oikeaan aikaan.
Oi voi, eikä enää kukaan käske minun kääntyä ovelta takaisin.
np. Wöyh! - Lokki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti