Sukanteon syvempi merkitys

Kun alat tekemään villasukkia, täytyy sinun ensin luoda käsialasi mukainen määrä silmukoita puikoille. Tuolloin et vielä tiedä, mitä tuleman pitää, tuosta lankakerästä voi tulla aivan mitä vain. Vain taivas on rajana. Erään teorian mukaan prosessi etenee näin:

Suositeltavaa on ensin neuloa resori sukan yläreunaan joustinneuletta käyttäen; kaksi oikein, kaksi nurin. Epäusko saattaa koittaa siinä vaiheessa, kun ensimmäisten kierrosten jälkeen tekeleesi näyttää vain neljältä irtonaiselta puikolta, joiden ympäri lanka on sattumanvaraisesti kietoutunut. Muutaman kierroksen jatkettuasi se kuitenkin alkaa muistuttaa yhtenäisempää kokonaisuutta.

Halutessasi voit siirtyä yksinkertaisempana pidettyyn tapaan ja korvata nurjat silmukat oikeilla, jolloin jatkat samaa oikein neulontaa koko varren ajan. Rivistä toiseen se jatkuu samanlaisena, etenet puikko kerrallaan. Toisinaan tunnut etenevän kummastuttavan nopeasti, mutta välillä tunnut jankkaavan jatkuvasti samaa kohtaa.

Ellet ole tarkkana, silmukoita voi tipahdella. Puikolta pudonneet silmukat ovat pelastettavissa, mutta mitä myöhemmin ne huomaat, sitä hankalampaa se on.

Toisena ongelmana voi vastaasi tulla lankakerästä kesken kaiken ilmestyvä solmu. Solmut on parasta selvittää ne huomatessaa, vaikka usein helpommalta ratkaisulta tuntuu vain ujuttaa sen verran lankaa solmun läpi, että saa jatkettua muutaman rivin eteenpäin. Lopulta solmun perään ilmestyy uusi solmu, sen perään taas kymmeniä uusia, ja toivot vain, että joku muu voisi selvittää tuon sotkun puolestasi.

Ennemmin tai myöhemmin vastaan tulee kantapään neulominen, joka tuntuu etukäteen ylivoimaisen hankalalta osiolta. Saatat yllättyä sen yksinkertaisuudesta, käytetäänhän tuohon vain kahta puikkoa! Mutta joudut kuitenkin jakamaan hetken kuluttua silmukat takaisin kaikille neljälle puikolle, ja kaventamaan kaikki kantapään jäljiltä jääneet ylimääräiset silmukat ja sulauttamaan kantapään vain näkyväksi poikkeamaksi tasaisen neuleen keskelle. 

Jatkat rutiininomaisesti oikein-neulontaa ja etenet kohti sukan kärkeä.

Olet ehkä jatkanut jo liiankin pitkään, ja on aika vähentää silmukoita.

Ne katoavat kaventaessa keskenään samannäköiseen massaan, etkä enää erota niitä toisistaan.

Päätellessäsi sukan ajattelet, että se oli siinä. Kunnes muistat, että sinun on tehtävä toinen samanlainen. Tiedät nyt, mihin olet ryhtymässä, etkä ole varma, jaksatko aloittaa saman prosessin alusta.

Aloittaminenhan on aina vaikeinta.

Vaikka olisit kuinka kokenut sukantekijä tahansa, voi lanka katketa vaiheessa missä hyvänsä. On todellinen ihme, jos ensimmäisillä kerroilla selviät siitä ilman ulkopuolisten tahojen apua. Toki sekin on mahdollista, mutta aina edes konkari ei siihen pysty. Koko lankakerä voi olla tasaisen kulunut, tai siinä voi olla vain yksi hauras kohta, mutta et voi tietää sitä, ellet jatka neulomista. Etkä voi siihen vaikuttaakaan.

Sormetkin voivat tulla vähän aroiksi sukkien valmistuksen aikana.

Lopputuloksesta riippuen se voi olla sen arvoista, tai ei.

Mutta jokainen sukka on edellistä helpompi, ellei yllättäviä takaiskuja ilmene.

Ja sormetkin tottuu puikkojen jatkuvaan pistelyyn. 

Olen nyt tilanteessa, jossa olen tehnyt jo kyllin monta sukkaa, en koe haluavani tehdä niitä enempää.

Lanka tuntuu, ja jo pelkästään näyttääkin, niin hauraalta, etten uskalla jatkaa, sillä en halua sen katkeavan. Jos se kuitenkin kestää, on edessäni mieletön kasa solmuja, joiden setvimiseen en kehtaa tai osaa pyytää apua. Silmukatkin putoilevat yksi toisensa jälkeen, luulen menettäneeni osan niistä jo kokonaan. 

Enää ei kiinnostaisi edes yrittää, mutta toisaalta joku osa musta haluaa tehdä sen täydellisen villasukan, joka löytää muotonsa ilman suurempia taisteluita.

Eikä villasukkia kai ikinä ole tarpeeksi.

np. Queensryche - The Weight of the World