Kevät, ja kesä ja syksy ja talvi.
Tuhansia muistoja.
Kevät ja kesä ja syksy ja talvi.
Tuhansia vuosia.
Ja muistoissasi olen aina luonasi.
Olen luonasi.
Minä en aio myöntää, että olet poissa. En aio suostua ymmärtämään. En ikinä, en näinä päivinä. Minä en saa kirjoitettua rivejä valmiiksi, monta vuotta sitten olen luvannut unohtaa sinut viimeisen sivun täytyttyä. En tiedä, miksi ikinä näin lupasin, koska tiedän sen mahdottomaksi.
Mutta viimeiselle sivulle on vielä matkaa. Etenen hitaasti, tavu kerrallaan.
Kysymyksiä on mielessä miljoonia, joka päivä vain enemmän.
Vastauksia nolla, eikä enempää tule.
Spekulaatioita sadoittain, sellaisiksi ne jäävät.
Olen tyhjä.
Yhtälailla kuin nämä sanat. Miksi hymyilisin?
Miksi tänään edes yrittäisin pysyä kasassa?
Miksi minun pitäisi haluta tehdä yhtään mitään?
Enkö saisi jäädä tähän ja unohtua, enkö saisi hypätä tämän yli?
The sun is down, the day is doneThe sky is dark and I'm on the run
It's coming back into my head
Memories of the time we had
I'm trying hard to stay alive
The wind is strong, there's something wrong
'Cause you left me without sayin' "Now I'll go"
Neljä vuotta.
Ja ne väittivät tämän helpottuvan.
Ei, päinvastoin. Joka päivä on toistaan rankempi.
Eikä ne ymmärrä tätä ikävää.
Ei ne tiedä, miten suuri henkilö mulle olet.
Pitäisi kääntää sivua, mutta en osaa.
Se, että en ikinä enää kuule sun vasta heränneenä laulavan Europea, ikinä et enää laula karaokea, etkä tanssi sateessa. Et käännä volyymia kymppiin, et hauku listahittejä. Et ole minua vastassa puistonpenkillä kun astun kotikaupunkisi maaperälle. Emme enää voi keskustella mangustien kasvatuksesta, emme arvioida pilvien korkeuksia, kävellä öisillä kaduilla vailla päämäärää. Kukaan ei naura kuten sä, eikä eksy takapihallensa.
Se on kamalinta.
Se on niin lopullista.
En suostu.
Se kaikki sattuu niin saatanasti.
En muista enää pahalla. En koskaan unohda.
Ethän suutu, jos uskallan päästää irti?
Edes yhdeksi illaksi maailman pyörteestä pois, te ette tiedä miten väsynyt mä olen.
Jotain tahdot niin paljon, mutta silti et saa
Valmis antamaan kaikkensa
Tiedän, siellä jossain ootat mua,
Pilvet poistuu ja kasvos taivaalle heijastuu
KAIPAAN SUA, TULE KULTA TAKAISIN.
It's coming back into my head
Memories of the time we had
I'm trying hard to stay alive
I'm all alone trying to survive
'Cause you left me without sayin' "Now I'll go"
Neljä vuotta.
Ja ne väittivät tämän helpottuvan.
Ei, päinvastoin. Joka päivä on toistaan rankempi.
Eikä ne ymmärrä tätä ikävää.
Ei ne tiedä, miten suuri henkilö mulle olet.
Pitäisi kääntää sivua, mutta en osaa.
Se, että en ikinä enää kuule sun vasta heränneenä laulavan Europea, ikinä et enää laula karaokea, etkä tanssi sateessa. Et käännä volyymia kymppiin, et hauku listahittejä. Et ole minua vastassa puistonpenkillä kun astun kotikaupunkisi maaperälle. Emme enää voi keskustella mangustien kasvatuksesta, emme arvioida pilvien korkeuksia, kävellä öisillä kaduilla vailla päämäärää. Kukaan ei naura kuten sä, eikä eksy takapihallensa.
Se on kamalinta.
Se on niin lopullista.
En suostu.
Se kaikki sattuu niin saatanasti.
En muista enää pahalla. En koskaan unohda.
Ethän suutu, jos uskallan päästää irti?
Edes yhdeksi illaksi maailman pyörteestä pois, te ette tiedä miten väsynyt mä olen.
Jotain tahdot niin paljon, mutta silti et saa
Valmis antamaan kaikkensa
Tiedän, siellä jossain ootat mua,
Pilvet poistuu ja kasvos taivaalle heijastuu
KAIPAAN SUA, TULE KULTA TAKAISIN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti