Lutakko, betoniseinät ja kaksi orkesteria.
En oikein jaksa innostua, väsyttää, haluan vain kahvia.
Seuranani on taas keltamustaa väriä tunnustavia otuksia, joiden kanssa on tarkoitus vallata tällä kertaa Peurunka. Mutta sitä ennen levittäydyn pöydän alle kera mitättömän yöpymisvarustukseni ja herään aamulla kahville Yksilö & yhteisö -kirjan kera.
Ei niin normaali tilanne.
Pitkätukkaisia hippejä ja yksi pakotettu vapaaehtoinen.
Bujakabujaka viidakko on meidän!
Vai pitäisikö sanoa avaruus.
Kalvosulkeisia ja ravintoa, mielelle ja vartalolle.
TV'n köyttöongelmien jälkeen naurua ja olennaisia asioita.
Alias ja v-sanoja.
Me ei huolehdita tästä! HYGIENIA!
Uudet versiot tästäkin ihanasta pelistä opettavat meille hienoa kansanperinnettä tälläkertaa sananlaskujen muodossa.
Optimisti on oma lääkärinsä.
Sen taidon mä haluaisin oppia edes jossainmäärin, joudun kai viettämään loppuelämäni kanssasi että sen tarttuminen olisi mahdollista. Mutta se ei kyllä ole paha.
Avaruuskylpylä ja suihkumaailma, avaruushirviörekryä odotellessa.
Kahvia vähän joka välissä, ja vegejälkkäreitä.
Joita ei ollut.
Viikonloppu huipentuu taasen tuohon loistavaan dokumenttiin jossa ihminen kohtaa luonnon.
"Katso, olava!"
Frisbeegolffin maailmanmestaruuskisat livestreamina, seuraavana aamuna hieman tasokkaammat kisat paikanpäällä.
Ainoa toimiva taktiikka on helvetin lujaa ja metsään.
Samanlainen oli tänään paikalta lähtömme, eihän siinä kerennyt edes tajuta että tiet erkanee.
Keskiviikkona kasvaa virallisesti vastuualueeni tämän puljun parissa, ja se oikeastaan tuntuu aika rauhoittavalta ja hienolta tällä hetkellä. Vähän kyllä stressaa, mutta se on kai vaan hyvä asia.
Ainakin mulla on tukijoukkoja, ja ainakin saan tehdä kivoja asioita.
Ehkä löydän taas identiteettini, ehkä uskallan olla itsekin taas keltamusta.
Ehkä mä kohta tiedän, mitä mä haluan.
np. White Zombie - Thunder Kiss '65
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti