En tiedä, miten päin kuuluisi olla.
Eksyn vanhoihin kuviin, niiden tuomiin ajatuksiin. Toisinaan kaipaan sitä enemmän, toisinaan vähemmän. Ihmiset olivat hienoja, minä en niinkään. Illat muistan, päivätkin. Yöt haluan unohtaa, aamut valuivat ohi. Kaikessa kamaluudessaankin rakastin joka hetkeä. Vailla järjen häivää, naurua, laulua ja tuntemuksia. Kaikki oli niin uutta, tuntui ihanan turvalliselta kävellä nuoralla rotkon yli.
Löysin vanhoja vaatteita siivotessa. Ne näyttävät hyvältä jälleen. Itsevarma tuijotus jonka näen peilistä, kertoo kaiken tarvittavan. Välillä on parempi tehdä U-käännös ja palata tutulle tielle, kun lähteä vailla luotsia seikkailemaan.
Sydän lyö aika lujaa.
Ps. Mielessäni on remontti, Blogger ei ajatustani tue.
2 kommenttia:
Hiano ulkokuori!
Pullamössöprinssi hiljaa, jätin tämän vain tähän. Pistän kuosiin myöhemmi!
Lähetä kommentti