perjantai 12. heinäkuuta 2013

I know you're strong and that you're wrong

Olin jo unohtanut, miten kiitollinen voi ihminen olla. Mutta Valtsun kasvoille lävähtänyt ikionnellinen hymy muistutti mua siitä taas. Kuinka joku voi ilahtua niin paljon nähdessään kahvipannun? Mutta tajuan taas kerran, kuinka kiitollinen olen Valtsusta. Siinä on ihminen jota en vaihtais mihinkään. Kukaan ei ole vastaavanlainen, kenenkään muun kanssa ei voi keskustella lentämisen suhteellisuudesta ja moniulotteisuudesta. Kukaan muu ei lupaile mun kavereille pesukoneita palkkioks upeasta majoneesista, eikä varsinkaan tee mun kissalle silinterihattua. Mulle Valtsu on ihanku kadonnu isoveli, jonka satuin löytämään Skotlannin maaperältä. Mulla on aivan upea ystävä. Enkä haluais, että sille sattuu ikinä mitään pahaa.


No, herkistelyt sikseen. Otin Jopon alleni, nyt vihdoin kun kortisooni ei estä mua liikkumasta. Ella liittyi seuraani 18 kilometrin kohdalla ja suuntasimme kohti Kaupin lenkkipolkuja. Ylämäkiin hajoilun seassa kuulumiset vaihtuivat, mutta kyllä sen jälkeen oli mukavampaa jutella nurmella maaten. Tärkeimmät tuli sanottua, vaihdan seuraa. Ymmärrys siitä, kuinka pienen ja turhan tuntuinen on tämä kaupunki, saa aamulla koittavan seikkailuun lähdön kuulostamaan entistä houkuttelevammalta. Mutta tunnit kuluvat hitaasti. Ehkä siirryn nukkumaan auton takapenkille, ja herätessäni olen jo kaukana.

En tiedä mitä tarvitsisin. En siis ota mitään.
Ehkä se tekee tästä seikkailun.

Tämän päivän viimeiset kuulemani sanat olivat; "Hei, oikeesti, sä olet ihana ihminen!" Tunsin hetken tehneeni jotain oikein. Ainakin keitin hyvät kahvit. Aja varovasti.

np. H-Blockx - Ring on fire

Ei kommentteja: