No, herkistelyt sikseen. Otin Jopon alleni, nyt vihdoin kun kortisooni ei estä mua liikkumasta. Ella liittyi seuraani 18 kilometrin kohdalla ja suuntasimme kohti Kaupin lenkkipolkuja. Ylämäkiin hajoilun seassa kuulumiset vaihtuivat, mutta kyllä sen jälkeen oli mukavampaa jutella nurmella maaten. Tärkeimmät tuli sanottua, vaihdan seuraa. Ymmärrys siitä, kuinka pienen ja turhan tuntuinen on tämä kaupunki, saa aamulla koittavan seikkailuun lähdön kuulostamaan entistä houkuttelevammalta. Mutta tunnit kuluvat hitaasti. Ehkä siirryn nukkumaan auton takapenkille, ja herätessäni olen jo kaukana.
En tiedä mitä tarvitsisin. En siis ota mitään.
Ehkä se tekee tästä seikkailun.
Tämän päivän viimeiset kuulemani sanat olivat; "Hei, oikeesti, sä olet ihana ihminen!" Tunsin hetken tehneeni jotain oikein. Ainakin keitin hyvät kahvit. Aja varovasti.
np. H-Blockx - Ring on fire
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti