Me siis selvittiin Ruotsiin hukkumatta. Idea siitä, että oikeesti oltiin siellä niin pitkän puhumisen jälkeen, tuntui ihan tosi oudolta. Ja aika kivalta.
Matkapäivän iltana istuttiin neljän kissan kera yksiössä, naurettiin levottomasti ja vietettiin varmaan vuosi kierrellen ja ihmetellen ruokakaupan tarjontaa.
Seuraavana päivänä jalat kuljetti meitä pitkin tuttuja katuja tuttuihin, ihaniin kauppoihin, joihin voisi kantaa koko maallisen mammonansa ja poistua kädet täynnä ihania asioita.
Kun sai festarilipun taskuunsa, kaikki tuntui turvallisemmalta.
Kodikkaan kahvilan kallis kahvi, turistien täyteiset kadut ja miljoonat H&Mt.
Joku tässä paikassa kiehtoo, niin suuri mutta niin pieni.
Niin paljon uusia paikkoja, mutta silti kaupunki on tuttu.
Kiivetään kukkulalle
Sieltä näkee ohi kaupungin
Silloin muistat mistä tullut ootJa minne palaat takaisin
Sieltä näkee ohi kaupungin
Silloin muistat mistä tullut ootJa minne palaat takaisin
Ja niin, nuo näkymät Tukholman yli pistivät hiljaisiksi.
Siihen oli hyvä pysähtyä ja fiilistellä.
Kaikki tuntui kauniilta, löysimme Tukholman version Töölönlahdesta.
Kiipesimme - ja laskeuduimme - kukkulalle, joka meinasi kumota painovoiman.
Täydellisiä illanistujaisspotteja, mutta ketään ei näy.
Jatkamme matkaa, löydämme hienoista hienomman leikkikentän.
BANAANILIUKUMÄKI.
KIIPEILYANANAS.
MANSIKKAKARUSELLI.
Lapsettaa, tässä voisi viettää vaikka kuinka kauan.
Ilta kuluu levottoman naurun sekä hienojen Youtube-videoiden siivittämänä.
Kikatellaan kun mietitään tulevia tapahtumia.
Lähes kieritään lattialla kun muistellaan menneitä.
Ja sitten tiputaan siitä oikeasti läpi, kun muokataan kuvia paintilla.
Aamu saapuu, venyttelen ja makaan sohvalla tuijottaen kissoja.
Ne juoksee sinne tänne, keitän kahvia, eikä ne pysähdy.
Kun toinen sankari herää, katoamme seikkailemaan aurinkoisen Södermalmin suuntaan,
sinne kuitenkaan ikinä päätymättä.
Löysimme jotain paljon parempaa.
Kahvilaksi muutettu asuntoauto, jonka ympärillä varsinainen värien sekamelska erinäisiä pöytiä ja tuoleja.
Ei-niin-jouluista joulujäätelöä, auringonpaiste ja merituuli.
Vielä kahville meidän söpöön kissataloon.
Rob Zombie soi.
Ei tullut mieleen, että Tukholman päärautatieasemalla olisi perjantai-iltapäivänä joku muukin.
Mutta palvelu oli nopeampaa kun VR'n, joten me selvittiin!
Junan katosta tippui vettä, hervotonta naurua.
Norköping. Paikalliset auttaa meidät bussiin.
Roikutaan puoliks pois penkiltä, kun yritetään löytää pysäkki.
LÖYTYI, ja taksissa soi Michael Jackson.
REJMYRE - Ruotsin Ruutana!
Keskellä ei yhtään mitään! Mutta kuin siistiä, kauniita ihmisiä!
Istutaan kalliolla ja kuunnellaan musiikkia.
Harhaillaan, kunnes taas istutaan.
Terassi, sohva ja aamu.
Hetkeksi silmät kiinni.
Aamuauringon paisteessa takaisin kalliolle, siinä on hyvä nukkua.
Kunnes jostain ilmestyy...
AIKA ISO VALKOSIPULI.
Aika menee nopeasti.
Pillimehut jää taakse.
Koko päivän soi hyvä musiikki.
Vaikka mikään ei ole tuttua.
Saamme informaatiota, se rauhottaa!
Olet kyllä mahtava, en kestä.
Miksei naamasi tullut pelastamaan yhtä rumaa otosta?
TÄÄ ON NIIN KULTTURELLII ETTÄ SHOKKI ON SUURI.
Hämmentävä moi keikalla, tässä vain seison.
Sister Sin, H.e.a.t, kaikkea hyvää.
Sitten tuttuja, kaikkea. Jee.
En tiedä miten teette sen, niin paljon energiaa kuitenkin annatte.
Teette maailmasta uskomattoman kauniin.
Joka kerta vain paranee. Te olette parasta.
Se muuttui taas!
Mieltä painaa vain probleema, onko rytmiryhmä hukannut kalenterin?
Ei riitä sanat, ei riitä maailma.
Haluaisin jäädä tähän ikuisuudeksi, tai kahdeksi.
Keskusteluja joihin sisältyy salaisuuksia.
Tiedämme, tiedätte, ja muutkin tietää että tiedetään.
Kysymyksiä joihin haluaa vastauksen.
Mutta on vielä aikaa.
Kaikki on mahdollista.
I would never give in, motherfuckers!
Öinen moottoritie ja onnellisuus.
Yö on lyhyt, ja virikkeellinen.
"Sorry I just dropped my watch to my Coke."
Kadut on tyhjiä, aurinko paistaa taas.
Kahvi maistuu, ja kivennäisvesi. Tällä kertaa suklaapirtelön makuinen.
Penkit on täydellisiä venkoiluun.
Pian aukeaa Hard Rock Cafe, kaunista!
Tekeminen alkaa loppua, mitä jos poikettais vaikka H&Mllä?
Hiiret pelasti meidät.
Stressataan, miten meidän kuuluu olla.
Mitä voi sanoa, onnistuuko tämä?
Kahvila oli kiva.
En tunne täältä ketään. Vielä.
Kahvi oli vahvaa.
Havaijilainen uusi tuttavuutemme, ON PARAS.
Keskustelun aiheina Muumit, pitkät sanat ja kalat.
Humuhumunukunukuapua'a.
Aivan ihana ihminen, jolla on aivan ihana omakotitalon kokoinen asunto kerrostalossa.
Lattia on vinossa. Niin varmaan mekin.
Seinät on punaiset. Vessa musta.
KIITOS.
Talsimme laivaan.
Ja se on hieno.
Retro-kahvila ja Kimble-turnaus.
Käytävät ei ole niin kodikkaita.
Ei meitä mikään vaivaa.
Me ollaan nuoria.
Tämä seikkailu päättyy, mutta toinen alkaa parin päivän päästä.
Naurattaa.
Jee.
np. Tohtori Orff & Herra Dalcroze - Timo lähti pomppulinnaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti