Ei tunnu lähdöltä. Ei tuntunut kotonakaan.
Missä on lähtöfiilis? Miksi silmäkulmat melkein kostuvat?
Missä on lähtöfiilis? Miksi silmäkulmat melkein kostuvat?
Fiilis oli erilainen. Ei samalla tavalla vahva, kun edellisillä kerroilla.
Päämäärä on sama, keino eri.
Tällä kertaa en ole yksin, tällä kertaa paluu on suunniteltu.
Rautatieaseman lipunmyynnissä huomaan jokikisen valvontakameran.
Laituri on täynnä ihmisiä, luja betoni selän takana ei anna syytä pelolle.
Kaikki muu senkin edestä.
Mitä tämä on.
Muistan kaiken, tapahtumankulut askel askeleelta unissanikin ulkoa.
Tämä on erilaista, kaikki vain tippui, kaikki etenee liian nopeasti.
Uusi tilanne, pelottaa.
Mä olen ihan helvetin hyvä juoksemaan.
Se kuuluu tapoihini, en osaa muutakaan.
Jos toisaalla tulee seinä vastaan, on käännyttävä ja lähdettävä toiseen suuntaan.
Mitä kauemmas, sen parempi.
Mitä hiljempaa, aina vaan paranee.
Vierellä nauravat kasvot ovat tutut.
Tien päässä oleva kaupunki on tuttu.
Kadut ovat samat, kuten sohvakin.
Mutta en tiedä, kuka minua tuijottaa peilistä.
Pilvet väistyy vielä.
Tämä reissu on mahtava.
Katsokaa, hymyilen.
(Miksi pyytelisin anteeksi? Toivon oikeasti että en pilaa kaikkea.)
2 kommenttia:
Selailin tätä sun blogia (joka muute on ehdottomasti yks parhaista mitä oon lukenu (: ) ja huomasin et kuuntelet tota vanhaa Nuket bändiä :) Mun iskä oli siinä tää laulaja ja pakko sanoo et on kiva nähdä et nykyään muutkin kun minä kuuntelee niitä biisejä :D
Joo! Hei! Nuket on yks orkesteri jonka todellakin haluisin vielä nähdä jos se olis mahdollista!! Ja kiitos tästä ylistävästä kommentista, täällä virnuilen loppuillan tyhmästi!:)
Lähetä kommentti