Give me wings and camouflage the scar

Sadetta.

Pakenemme sisälle kahvin lämmitettäväksi.

Kaksi kukkaruukkua, istumme toisen alla olevan pöydän ääreen.

On enemmän kuin oletettavaa, että kaadat kukan.

Kysyt kassalta rättiä siivotaksesi sotkusi.

Saat nauravan vastauksen:

"Onks meillä kukkaruukkuja?!"

Kirpputori vie rahani, ja korut.

Kilisen, tekee vain mieli pudistaa päätä.

Istun bussiin ja nostan jalat ikkunalle.

Huh, selvisin tunneista joina teki vain mieli romahtaa.

Kohtaan auringon Nokialla.

Kaupunki on mukava, mutta tieni ei enää kauhean usein vie sinne.

Harmillista, onhan siellä kuitenkin hienoja ihmisiä nähtävänä.

Voihan siellä hengittää!

Ja siellä on mummu.

Mutta tänään hengasimme Hesburgerissa.

Jääpalat selässä ja Suomen kartta pöydällä.

Vai onko se Italia, vai pitäisikö vain lähteä.

Yhteinen vihollinen yhdistää, mutta ystäväiseni on paras.

Niin ilkeä, että naurattaa.

Ja nauramme yhdessä.

Haluan puhua mutta en tunne sanoja joita tarvitsen.

En halua satuttaa mutta muuta en osaa.

Mä haluan voittaa, kerrankin. 

Enkö jo olisi ansainnut sitä en.

Ja se tuijottaa mua peilistä se ei lopeta.

Pahat enteet hiljaisuuden

kaiken täyttää.

Niin tuskaisen läsnä joka hetki,

vaikka pään pois kääntää.

Vaikka sulkisi silmät,

kuva säilyy, eikä mee minnekään.

Mut ei silti tule luo vaan

tuijottaa tuijottamistaan.

np. Foo Fighters - Skin and Bones