HEI KAIKKI, MUA EI SATU. Mutta se on vain illuusio, se menee kohta ohi ja sit ollaan taas alimmassa helvetissä ainakin hetkellisesti, näin ennusti lääkärini. Sain siis tänään muutamisen millilitraa kortisoonia, ja sitten jotain mistä en tiedä mitä se oli, lonkkaan. Ei ollu kyyneleet kaukana, kun siinä kymmenen minuutin jutskailun jälkeen nousin tuolista seisomaan enkä havainnut kipua. Aloin vaan kelaamaan, että voi kun olis aina tällästä.
Eilen kauhuskenarioin tän päivän kulun, mutta se olikin kaikkee muuta. Okei, aamulla oksetti pelotuksen voimasta, mutta asioiden eteenpäin lutviutumisen tunne vei ajatukset muualle. Koulussakaan en hirveemmin joutunut keskittymään, kaikki oli oikeestaan aika mukavaa. Taas muutama ylimääränen minuutti tuli koululla vietettyä, mutta onneksi oli lumipallo jota heitellä. Oiva idea johti toiseen, ja vietinkin iltani Hyhkyn koululla enimmäkseen Johannan kanssa, ja kävi Juusokin siellä, meillä oli meinaan saatanasti ruokaa. Vaikka perheateria syötiinkin, niin kukaan ei lähteny mun kaa perhekerhoon seikkailemaan! Kotiin pääsin ja kisulla on söpöilysosiaalisuusvaihe päällä.
Meinasin laittaa teille kuvan meidän eväistä mutta ei tää kusipäähomo toimi. Haluun herätä huomenna kivuttomuuteen. Se olis niin makeeta. Voisinko aktivoida kameranikin? Se näyttää tylsistyneeltä.
np. Mokoma - Hei hei heinäkuu (äkhöööstik)
Ps. Ihan huono laskiaistiistai, en päässy pulkkamäkeen!
Pps. Shine bright like Edward Cullen!1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti