tiistai 9. lokakuuta 2012

Vie toiveista pois kunnes en enää tiedä missä oon.

Paljon ajattelua, filosofian ja ET'n tunnit peräkkäin ei ole ehkä hienoin ratkaisu järjen säilyttämisen kannalta. Heidin kämppä on mahtava, oon niin kateellinen sille. Keittiön pöydän ääressä istumista, teetä ja juttelua. Ikea-ostoksien määrä ja How I met your mother. Suomalaisen hevimusiikin hienous.

Ajatuskävelyä ja istuskelua yksinään, kukaan ei vastaa puhelimeen. Kerrankin, kerrankin, voin lisätä kuvan vaan sen takia että tykkään sen väreistä. Hei penkki.


Piristävät ihmiset on ihania. "Linnuilla on aina ankkuri mukana" Kauniit sanatkin on ihania. Ja se tunne kun joku sanoo jotain, ja myöhemmin vasta tajuaa niiden sanojen kauneuden ja syvemmän tarkoituksen.  Se, kun sanat alkaa puhumaan.

Jostain tässä maailmassa on revittävä ne pienet ilot. Jos se on se kylmällä asfaltilla makoilu, joka saa edes sen suloisen katkeran hymyn aikaan niin do it. Huuda apua jos siltä tuntuu, vaikka susi olisi jo kuopattu.


np. System of a Down - Lost in Hollywood

Ei kommentteja: