Too happy to be alive x2

Enpä kirjotellu eilen kun keskityin kouluhommiin junassa, ja kyllä, luitte oikein. Perjantaina taasen keskityin olemaan pyörtymättä. Ensinnäkin sen takia, että olin ihan järkyttävän kipeä, jonka oon tainnu jo muutamaan otteeseen mainitakin. Ja toisekseen, HIM Stockmannilla jakamassa nimmareita. Vaikka nimmarikeikat ei oo mua ennen hirveemmin saanu liikuttumaan niin nyt kyllä voi että, oli kuitenkin allekirjoittaneen ensimmäinen kerta ikinä kun noita miekkosia näki yhtään mitenkään livenä. Ihan uskomaton fiilis kun kolmen tunnin jonottamisen jälkeen pääsee pariks minuutiks seisoskelemaan kasvokkain noitten kanssa.. Tärinän määrä ja huhhu sitä onnea. Ja sitä idiootin hymyä mikä tallentu kameralle. En haluis kuulostaa niin poserilta kun nyt kuulostan, mutta voi sitä onnea kun Ville Valo. Vaikkakin hiukset sano ei.

Annan kanssa vietin sitten lopun perjantaista, mulla oli Murukin Puotilassa hoidettavana. Lauantai ei alkanu niin hienosti kun piti lähtee seikkailemaan Itikseen ja Murun villapaita oli vaikee pukea, mutta loppuenlopuks kaikki käänty parhain päin kun pääsin lopulta Nosturille jonottelemaan ja jäädyttämään varpaitani.

Joo, pitempiä kiertelemättä vähänkö oli huippua nähdä 69eyes, vähänkö ne oli liekeissä ja uudet biisit toimi paremmin kun ehkä mikään ja huhhuh aaa aivan mahtavaa. Eipä noitten kanssa tullu hirvee´n montaa sanaa vaihdettua mutta eiköhän sitä taas keritä, kun näyttää noi omatkin keikkailut lisääntyvän.. Mutta huhhu, osaa oikeen mitään sanoa.

Ja sitä onnen määrää, kun pääsee kylmästä ulkoilmasta kotiin vaihtamaan lämpimät villasukat jalkaan ja kömpimään Tiinan viereen nukkumaan. Sunnuntai vieteltiinkin ihan vaan kotona Tiinan ja Murun kanssa, kerrankin sitä niinkutsuttua laatuaikaa. Jotain sähläsin junalippujen kanssa mutta pääsin kun pääsinki Tampereelle lopulta.

Ihan huikee viikonloppu, vaikka kurkku on kyllä kipeempi kun laki sallii. Ja korvat, mutta siinä onkin aikalailla kaikki fyysiset viat tällä hetkellä.

np. 69Eyes - Dead girls are easy

Rain starts falling

Kyllä voi olla ihminen kipeä. Huhhu. Hirveetä ja pikku unettomuus taas iskeny. Tulin vaan kertomaan, että tää viikonloppu on huikea. Ja nyt lähen paleltumaan.

Mutta minä eilen:

Kirjottelen huomenna junasta ja tulee ihan tappavia kuviaki ! Että so long.

np. 69eyes - Hevioso

Hard to starboard, stay the course

Laivalla aika pysähtyy eikä liiku eteenpäin yhtään. Ainoita huvituksia oli karaokessa laulava Hillevi ja bingo. Lapset luuli saavansa mennä hippaa mun lähettyvillä, joo saa ehkä mun painajaisissa. Teki mieli pistää ne kävelemään lankkua.

Lähinnä vietettiin päivät pyörien ympyrää ympäri kaupunkia. Aina kun tuli kahvintarve, yritettiin löytää joku kivan näkönen kahvila, mut ei. Päädyttiin joka päivä Gamla Staniin kahville Chockladkoppeniin. Ihan loistava ihan parasta tosi vahvaa kahvia ja täydellisiä mutakakkuja ja muffinsseja ja ah. Siellä myös tajusin oikeesti miten rentoo musaa Royal Republic tekee, nyt tää soi lähinnä repeatilla. 

Gamla Stan ei päästäny meitä oikein pois otteestaan, oltiin siellä aika paljon. Sieltä löyty kauheesti kaikkee kivaa, mut ei löydetty sitä superlevykauppaa mitä pitää se joku suomalainen ja se harmitti. Liljeholmenissa vietettiin kyl yllättävän paljon aikaa mutta toisaalta, sielhän me asusteltiin.

Kisuja näky ihan hirveesti, ainakin vilaukselta. Katukisut on parasta ja niin raasuja. Yks vaan kökötti sängyn alla eikä liikkunu, muut vaan sinkoili ympäriinsä. Annalla oli maailman kaunein kissa. Mut se ei antanu ottaa itestänsä kuvaa. Sit Annalla oli maailman pehmein kissa, ja se oli hirvee linssilude. Ja aika kiva. Siinä se sitten on, ainoa kisu josta sai ottaa kuvia:

Ihan oli mukava breikki, olisin vaan voinu jäädä esim. vuodeks pidempään. True story. 

np. Royal Republic - 21st century gentlemen

Oi mikä ihana kaupunki

Tukholma oli ystävällinen mutta en voinut jäädä. Vähän harmittavaa. Siellä vois elää, ei tekis pahaa. Ainoa mahdollinen tilanne missä olisin voinu kommunikoida ruotsiks meni ohi koska aloin nauramaan kun mietin miten tyhmältä ruotsi kuulostaa. Englanti pelasti. Ja espanja kerran. Kuvat mätsää tällä kertaa niin hyvin keskenään tai sitten mulla on vaan joku mielentilahäiriö meneillää, laitan toisen postauksen perään.

np. Royal Republic - I must be out of my mind

Everything's perfect, everything's fine

Ajattelin kertoa siitä, miten oli hauska viikonloppu Himoksella, mutta taidankin kertoa jostain ihan muusta. 

Eteen lävähtää kaks sivua tekstiä, jonka on kirjoittanut ihminen jota rakastan ja jolla on sananvaltaa. 

 Jokainen sana on totta, jokainen osuu ja uppoaa. Mutta sen luettuano en tiedä enää mitä haluan. Tulevaisuus tuntuu entistä pelottavammalta ja ajatus siitä ettei enää voisikaan ikinä sekottaa päätään totaalisesti ja päästää hetkeksi irti ei auta yhtään. Se ahdistaa.

En tiedä onko se sen arvoista. Kokoajan mieletön pelko että tulee muita hetkiä heikompi hetki jolloin houkutus on liian suuri ja sen mukana meneminen liian helppoa. Sen jälkeen kaikki on palasina. Helpompaa olis jättää turha yrittäminenkin välistä ja antaa mennä vaan. 

Epäonnistumaan se tulee kuitenkin.

Kun Facebook-välilehteen ilmestyy numero 1 suluissa, sydän lähes pysähtyy. Ei se pelästy mutta sitä pelottaa. Vaikka mitä pelättävää sillä siinä on? Toisaalta, monet tietää, kuka tahansa voi vuotaa mitä vaan millon vaan. Ne vaan hyötyy siitä ite, enkä mä ymmärrä miksei kukaan ole sanonut vielä mitään.

Ja ne tekee sen kuitenkin.

Niin yleistä, että just näinä päivinä kaikki on hiljaa. Ei ole ketään kelle soittaa, kukaan ei sano sanaakaan. Seinät kaatuu päälle ja sitä vaan haluais että joku antais valmiit vastaukset käteen ja kaikki hymyilis, aurinko paistais ja ilma olis kevyttä. 

Ja mitä tekevät muut,
rakastavatko vaiko pelkäävät?

Ja mitä tekevät muut,

rakastavatko vaiko hylkäävät

jos mokaat?

Ja tänään mua pelottaa keskimääräistä enemmän että jään yksin. 

Enkä mä tiedä enää mikä on oikein.

Jos makaan matolla peiton alla ja katon Powerpuff Girls'siä se menee ohi. Meneehän?

Taidan sanoa liian usein enää.
Mun kisukaan ei taida enää tykätä musta.

Ja aika, se menee niin nopeasti. 

np. Kwan - Rental Heart

Pystyn sut näkemään

Ajattelin ohittaa tän torstain blogia kirjottamatta mutta en mä pysty joten here we are. Kalevankankaalla muhun kohdistettiin tosi pahoja katseita, aloin vaan miettimään että enkö mä sais olla siellä, eikö mulla ole oikeutta ikävöidä tai surra? No whatever en oo ennenkään lupia kyselly.

+ 752 muuta.

Voi kulta tietäisitpä vaan miten väärältä kaikki tuntuu kun olet poissa. Uuvuttavaa. Mutta hys hiljaa. Luulis, että kolme vuotta hämärtää vähän kuvia, mutta kyllä mä näen vielä ihan kirkkaasti.

np. Don Huonot - Suojelusenkeli

Vie toiveista pois kunnes en enää tiedä missä oon.

Paljon ajattelua, filosofian ja ET'n tunnit peräkkäin ei ole ehkä hienoin ratkaisu järjen säilyttämisen kannalta. Heidin kämppä on mahtava, oon niin kateellinen sille. Keittiön pöydän ääressä istumista, teetä ja juttelua. Ikea-ostoksien määrä ja How I met your mother. Suomalaisen hevimusiikin hienous.

Ajatuskävelyä ja istuskelua yksinään, kukaan ei vastaa puhelimeen. Kerrankin, kerrankin, voin lisätä kuvan vaan sen takia että tykkään sen väreistä. Hei penkki.

Piristävät ihmiset on ihania. "Linnuilla on aina ankkuri mukana" Kauniit sanatkin on ihania. Ja se tunne kun joku sanoo jotain, ja myöhemmin vasta tajuaa niiden sanojen kauneuden ja syvemmän tarkoituksen.  Se, kun sanat alkaa puhumaan.

Jostain tässä maailmassa on revittävä ne pienet ilot. Jos se on se kylmällä asfaltilla makoilu, joka saa edes sen suloisen katkeran hymyn aikaan niin do it. Huuda apua jos siltä tuntuu, vaikka susi olisi jo kuopattu.

np. System of a Down - Lost in Hollywood

Jos Parkanoon haluat mennä nyt

Parkanossa, sateessa ennen kymmentä aamulla seitsemän kilometrin käveleminen ei ole hirveän mieltäylentävää. Vaihtoehtoja on kaksi; liftaa tai kävele. Liftannut olisin, jos olis ollu jotain liikennettä! Tuli mua kaks autoa vastaan; toinen oli rekka, ja toinen mopoauto jota ajoi sellanen vanhahko mies. Että joo. Loppuenlopuks jouduin kyllä kävelemään vaan 3,5 kilometriä, kun sellainen söpö vanha pariskunta otti mut kyytiin ja heitti Urheilutalolle.

Music Against Drugs -kiertue oli siis Parkanossa perjantaina. Uusia ja vanhoja tuttavuuksia, kahvia ja poikkeuksellisen hyviä paikallisia bändejä. Tein pohdintatyötä, ja päädyin tulokseen että Parkanossa ei oo muuta tekemistä kun opetella soittamaan hyvin. Siis nää kaikki kolme paikallista pumppua osas kerrankin soittaa!

Siis yhden bändin aikana olis oikeesti voinu pistää pitin pystyyn, ja vähän näytti muutamat pojat siltä et olis lähteny pyörimään, mutta ei sitte lähteny ja oli harmillista! Mutta ai että, viimenen näistä vetäs coverin Enter Sandmanista! Eikä vetäny mitenkään huonosti, lämmitti vanhaa sydänthäin.

Loppuillasta löydettiinki ittemme Tiian ja Riinan kanssa lavalta soittamasta ilmakitaraa tämän iloisen hipedihop-kappaleen tahtiin, jonka jälkeen lukittauduttiinkin aika visusti bäkkärille lorvimaan ja keskustelemaan Saabeista sun muusta. Olihan ne Ruutanan tappajalehmätkin pakko mainita. Yöllä faija haki mut Ruutanaan, jee pääsen laskuttamaan bensoja!

Jälleennäkemiset oli niin iloisia pitkien näkymättömyyksien jälkeen, mutta kivempi noita Tiiaa ja Riinaa ja Hennaa olis nähä useemmin. Katellaan jos lähen vielä syksyllä MADeille niin siellä sitte!

np. Mokoma - Mieli sydäntä syyttää

Sinä yönä punk heräsi henkiin

Lauantain Madcraft & Pyhät Tepot oli huippua. Madcraft meni Alman ja Hetan kanssa eturivissä, Pyhät Tepot sitten oikeestaan Petun kanssa lavalla. Heha. Mutta olihan se, rakastuin Teppoihin lujempaa kun ikinä, hävettää myöntää mut toi oli mun niiden eka keikka. Popittelin niitä sitten loppuillan yksikseni Puotilassa. Muutama kuva.

Tiinakin saapu joskus aamuyöstä kotiin, mä varsin pirteenä menin sillon avaamaan sille ulko-ovea. Hehhe sitä iloisuuden määrää. Sunnuntaina harrastin kallista kahvia ja kävelyä Kiasman Alkolta Kisahal.. kröh siis steissiltä Töölöön. Siis kuin outo tunne oli se, kun pukuhuoneiden ovien eessä seisoskelee tärkeän näköinen miekkonen jolla on radiopuhelin kädessä. Se kysy multa, kumpaa joukkuetta oon, ja vastattuani se alko hirveesti pahottelemaan että meidän koppeihin ei oo vielä keretty tuoda kahvia yms. Yritin vakuutella sille et se on ihan okei mut toisaalta sisäinen piruni heräsi ja melkeen vaadin parempaa palvelua.

Pelailtiin tosiaan Suomen cupin pikkufinaali, jännä oli peli, pallo hirveä ja voitto napsahti. Sitä onnen määrää! Jäätiin kattomaan finaalia, Emppu oli kunnon pillerinpyörittäjä ja kotimatkalla se nöyrä 2000€ shekki oli kokoajan tiellä. Sitä onnen määrää.

Nyt selaan tumblrissa soccer problemssei, nää on kaikki niin osuvia et voisin jakaa tän kaiken koko maailmalle.

np. Pyhät Tepot - Hautausmaan boogie