Sharpening pain lead through my heart

Heitän jalat seinälle ja olen vain. Kynnet painuu lähes läpi kämmenten ja ajatukset etenee ylinopeudella. Kipua läpi kehon, vai onko se vain mun päässä. Jos kukaan nyt sanoo, että kyllä se siitä, niin nauran. Olkaa nyt jo hiljaa, ja antakaa mun olla hiljaa. Ehkä se selkeytyisi. Pitkään aikaan en oo halunnut huutaa näin paljon. Kylmä ja tyhjä ja virheellinen ja vitun ärsyttävä. Vaikka luvattiin, että ajan kanssa ikävä laantuu eikä muistuta itsestään joka päivä, ei se mitään muuta teekään kun kasva, kasva, kasva ja kasva. Hei skidi, sä et tiedä kivusta mitään. Etkä sä tiedä mitään musta, hassua kyllä muistat nimeni kolmannella yrityksellä.

cause i need you right now

and right now you're so far away

Vielä ihan vaan lyhyenä mietelauseena: Ketä helvetti pöllii bileistä kissan? 

Ruutanassa kerran taas tapahtuu, on niin ilosta päästä aina tällästen kivojen juttujen siivittämänä lehtiin wihuu. Jos ei kellot soi että mistähän mä puhun, niin klik. On jäätävää ajatella miten lähellä kaikki taas on tapahtunut. Siitä lähtee sitten kuulustelurumba käyntiin eikä mikään ole kaunista ei niin mikään. Mutta hauskaa on se, että oon varmaan ainoa teini-ikänen koko Kangasalla, joka kuuli näistä pippaloista vasta jälkikäteen vaikka hengailin koko ajan tässä hirvittävän kaukana tapahtumien keskipisteestä. Okei eihän tässä nyt taas ole mitään hauskaa, tääkin vaan kertoo siitä kuinka mua syrjitään. 1st world problems! Oikeesti hauskaa on se, että paikalla on kuulemma ollut samaa porukkaa jotka pari vuotta sitten kävi tässä talossa potkimassa reikiä seiniin ja tuhoamassa kaiken mitä eteen sattui. Kun ei ole elämää niin sitten ei vaan ole.

Ja mä toivon ihan vaan ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta, että se kissa on vaan karannu, eikä sitä tosissaan ole tungettu jätesäkkiin ja kannettu pois, kuten sosiaalisen median syövereistä luin.

np. Cancerbats - Roadsick
Ps. Miksen voi sanoa mitään fiksua sillon kun olis tilaisuus?