Aamupäivällä olin jo valmistautunut kertomaan siitä, kuinka tylsää on olla kipee; vaan homehtua himassa höntsyt jalassa, tuijottaen niin suurta kasaa asioita joita pitäis tehdä mutta ei jaksa eikä kykene. Mutta sitten päätin, että tänään on erilainen päivä. Kuumeesta pääsin eroon kun tyhjensin burana-kätköt, mutta nuha ei halua lähteä.
Tänään oikeesti avasin espanjan kirjan. Ja oikeesti opiskelinki. Snadisti. Katoin naisten futsal cupin finaalin kun kerran tuo oma joukkue siellä oli pelaamassa. Putkeen se ei menny, mutta ei ne huonoille hävinny!
Yllätyin hyvin positiivisesti, kun Heidi pisti viestiä, että tuunko juomaan teetä. Kieltäytyminen ei tullu kuuloonkaan, ja yllättävän pian istuinkin jo todella yllättävän paljon ihmisen näköisenä Heidin sohvan nurkassa appelssiiniroibosteen kera. Kateltiin vanhoja keikkoja mitä sattu löytymään, ja vanhoja musavideoita. Sitä naurun määrää. Ja sitä sisäisen kuoleman määrää, voi ei kuinka paljon jok'ikinen niistä biiseistä sattui ja herätti kaikki mahdolliset muistot. Toki nuo muutamat vuodet olivat unohtumattomia, moneltakin kantilta, ja muistot tuolta ajalta ovat lähestulkoon kaikki positiivisia, mutta se miten mulla on sitä kaikkea ikävä, on niin hirveetä etten ikinä uskois sellasen ikävän olevan mahollista. Parhaat ihmiset, paras ihminen, hienoimmat kokemukset, niin helvetin tyhmiä asioita. Ja mä olin niin pieni! Se kaikki oli jotain todella äärettömän suurta niin pienelle ihmiselle! Mä haluaisin kertoa siitä kaikesta paljon enemmän mutta on parempi jättää kertomatta.
Ja anteeksi, että olen näin ympäripyöreä.
Koin myös hienon kuulotinmusiikkihetken. Ei varmasti aukea kellekään, mitä tarkoitan. Osaisinpa kuvailla sitä! Kun istut bussissa, ja kuuntelet hienoa musiikkia kuulottimilla, ja äänenvoimakkuus on juuri sopiva, ja susta tuntuu siltä, että se on koko tilanteen taustamusiikkia ja kaikki muutkin kuulee sen just samalla tavalla kun sä just sillä hetkellä! Näinä hetkinä maailmasta tulee mulle aina jotenkin hirveän katkeransuloinen; asioissa ei ole mitään järkeä, kaikki toimii väärin eikä kukaan edes tajua sitä, mutta kaikki vaan liukuu eteenpäin eikä mihinkään edes voi vaikuttaa.
Jos tämän viikon muista päivistä jotain mainitsisin, niin sen, että olen viettänyt aikaa koululla enemmän kun laki sallii, useimpina päivinä täysin turhaan. Kipeä olen ollut jostain tiistai-illasta asti, ja koulussa hengaillessani olen lähinnä valittanut siitä että mulla on kipee olo, enkä jaksa liikkua mihinkään. Kokeisiin en ole jaksanut panostaa, reeneissä en ole ollut. Viikon jäljiltä fiilis on laiska, lihava, tyhmä ja aikaansaamaton. Jos vaikka tsemppais.
np. Soundgarden - Black Hole Sun
Ps. Ainiin. 1,5 tuotantokautta Frendejä, kaksi Young Onesia, 4 leffaa. Niin hyvää tvn tuijotusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti