vielä hetki

niin pienet kuin suuretkin kissat sanovat miau,

metallimusiikkiin kuuluvat kipeät niskat,

kesken matkaa nappasin elimistööni keuhkoruton

(tai jonkin muun lähes tappavan taudin)

josta parannuin vasta kaiken kivan oltua ohi.

kävin kävelemässä ja kertomassa tarinoita

iltana jolloin koko suomi oli humalassa,

mutta minä leikin parkkitalolla ja lelukissoilla.

ja minä pidin siitä, että olin väärässä

etteivät lapset hajoakaan jos kosken,

etkä sinä pelästy minun horjahduksiani

(ainakaan liikaa)

    

meillä kolisevat pallot pitkin seiniä ja pullonkorkit saavat kyytiä

kun kuvioihin astui kissoista viskein, siroin ja typerin.

hetki siihen meni, mutta nykyisellään nauttii jo pallomerestä,

ei enää kaada vesikuppiaan minuutin välein

saati pureskele tuolinjalkoja.

se on eläväinen,

tekee minustakin sellaisen

tai sinne päin.

neljän suorat sun muut,

sitten soi puhelin ja taas pitäisi mennä.

kun kaikki on niin hajoavaa, pelkän kuulalaakerin varassa

tai roskia viedessä pirstaloituvan roskapussin jäänteissä;

jaloista kuuluu kräsh pum räks.

laitetaan elämämme järjestykseen

oli se hyvä tai sitten huonompi

ei kai sillä väliä, kunhan olet siinä 

vielä  h e t k e n.

kauniita lintuja

arki on ollut sateenkaarten ympäröimää ja vaaleanpunaisella ilta-auringolla kehystytteä.

eilen haahuilin kotia kohti tihkusateessa danzigin tahtiin eikä mikään ollut hullusti.

(paitsi kipeä nilkka lonkka ranne pää)

ja yleisestikin; kun katsoo ikkunasta, näkee auringonpaistetta,

ulos raahautuessa se muuttuu sateeksi ja myrskytuuleksi.

monimuotoista onnea ja iloa ja syitä hymyillä.

olen nähnyt kauniita nurkkia ja linnoja tänä lyhyenä hetkenä lomaa,

silti en ole tyytyväinen ja haluaisin vain enemmän;

ENEMMÄN KAUNEUTTA vähemmän turhaa pelkoa

ehkä sanojen tilalle vähän enemmän rakkautta.

---

näin mustan paraatin eräänä pimeänä iltana

ja olin tuolloin todella onnellinen, sekä jälleen yhdeksänvuotias.

voitin myös elämäni ensimmäisen pöytäfutismatsin lordsin soidessa.

kaikki on ollut muutoin aika tavallista,

vuohenjuustolasagnea ja vuorokauden kestänyttä lastenhoitoreissua lukuunottamatta.

 huomenna käyn etelässä katsomassa isoja kissoja ja ranskalaisia pitkätukkia.

voin oikeastaan aika hyvin.

viimeinkin olet vapaa

täten hän on suorittanut ylioppilastutkinnon,

mikä ylioppilastutkintolautakunnan sinetillä vahvistetaan

kyllä minä vuodatinkin verta, hikeä, kyyneleitä ja muutamia neuvoa-antavia viinilaseja.

luin monta kirjaa moneen kertaan ja hankin jännetuppitulehduksen aivoihini yrittäessäni sisäistää matematiikkaa. istuin monet illat tyhjentämässä aivoistani ylimääräistä stressiä ja aamuyöstä siirryin järven rantaan jälleen kirja kädessäni. ystäviä sain monen monta enkä vaihtaisi heitä mihinkään. olisin voinut jäädä vielä ajelehtimaan näihin vuosiin ja käpertyä turvaluoliini koulun kirjaston hyllyjen välissä ja kellarin nurkissa. mutta matka jatkuu.

paperilla näkyy pettymyksiä ja alisuorituksia

merkkejä laiskuudesta ja priorisoinnista

arkielämän vaikeuksista ja vastoinkäymisistä

pitää vain oppia olemaan piittaamatta

sain juhlia paljon ja kauan, syödä liikaa kakkua ja nähdä älyttömän paljon rakkaita.

keinuin hymyssä suin kuunnellen ystävien soittavan uptown funkkia, enkä olisi halunnut poistua marimban luomasta lumouksen tilasta koskaan. jokaisella halilla ja hymyllä oli elämää suurempi merkitys. hymyilin poskeni puhki ja nauroin ääneni käheäksi. 

aurinko paistoi ja koko maailma tuntui olevan onnellinen.

kaikki on hyvin ja maailma on hetkellisesti valmis.

gaudeamus igitur, juvenes dum sumus

traffic too damn intense

huolittelemattomampaa ja sekavampaa kuin ennen.

aamuisin on noustava aikaisin, että jaksaa taas keinua seuraavan yön.

ei minua väsytä, olen oikeastaan aika vireä ja lähes onnellinen.

työhaastattelu päättyi sanoihin haluutko tulla töihin ja aurinko paistoi.

keinonurmi oli tulikuuma, kaikilla hyvä mieli.

päässä soi nirvanan the man who sold the world.

anteeksi, en ole kerennyt ajatella elämääni paperille asti.

nytkin pitäisi tehdä jotain aivan muuta kun istua tässä.

hyvää viimeistä sivistymätöntä yötä,

huomenna tiedän maailmasta paljon enemmän.

ja kaikki hyvin voi

melko vähän sanottavaa:

olen juonut kahvia ja kuunnellut doorssia,

seurannut keittiön ikkunaan ilmestyvää viidakkoa,

käynyt heinolassa ja selvinnyt takaisinkin

hakenut epätoivoisesti töitä ja lähettänyt juhlakutsuja.

asun mahdollisesti piakkoin kanssa kissan 

ja kissani saa ehkä oman kissan.

kaikki on ihan jees, vaikka:

asunnossani on kylmä

kaapeissa ei ole ruokaa

yläkerrassa riidellään

ja jalkoihin sattuu.

pitäisi:

olla jo muualla

(& joskus hiljaa)

don't waste your time on coffins today

aurinko nousee jo silloin kun kävelee kohti kotia

hieman venähtäneen illan jäljiltä

aamut ovat sinisiä ja suht stabiileja

iltaa kohti liikkuessa värit muuttuvat tummemmiksi

ja elämä on yhtä nuoralla tanssimista

huomenna en ehkä jälleen pääsekään ylös

ja tänäänkin täytyy varoa askeleitaan

suuntaan silti kauas jonnekin

uhmaan luontoa ja lääkäreitä

aivan järjetöntä, mutta en vain voi pysähtyä

vietin vapun kuopiossa ja tonnin käärmeen luona juhlimassa

sen jälkeen ajelin vain kaupungista toiseen täällä lähempänä

istuin viimeisessä nuorisovaltuuston kokouksessani

viiden vuoden jälkeen sekin hupi on osaltani ohi

elämme aikoja, joina kaikki päättyy, eikä uuden alusta ole varmuutta

pari vuotta sitten pohditut pulmat, kuten tankatakko skootteri kympillä vai femmalla,

ovat muuttuneet sfääreihin ostaako auto vai maksaa asunnosta enemmän.

en pidä tästä enkä pidä ajatuksesta, että kesällä tulisi järjestää elämänsä toisaalle alle kuukaudessa.

liian monta muuttujaa, liian vaikeaa ja liian monimutkaista

miksei kaikki voi olla pidempään niin kaukaista ja suurta,

kuin rannalla istuminen aamuyöstä.

kun olet itse niin pieni ja maailma niin suuri.

aistihavainnot tarkempia kuin koskaan, ja hymy herkässä.

niihin hetkiin tahtoisin jumittua.

ostin kahdet uudet lakanat joista on ilonaiheeksi vielä pitkään

siivosin myös lähes kaikki ilmapallot ja päästin ne tuskistaan

jääkaappi on tyhjä kuten pääni

liika on liikaa ja minua väsyttää

maailma on vähän liikaa

mutta minä jatkan pyörimistä

epätasaisesti ja liian kevyesti.

löydän kuitenkin aina lopulta kotiini.

rakennekynnet merkkikengät

Italia ei antanut itkeä, ei kärsiä ei sairastaa.
Kasasimme ravintolapöydän itse ja leikitimme omistajan koiraa hänen valmistaessaan ruokaa.
Suurkaupunki muuttui tunneissa pikkukyläksi metrokarttoineen ja kirkon ovella seisovine sotilaineen.
Tulimme rynnäkkökiväärien kera käännytetyiksi pyhältä maaperältä, emmekä löytäneet yhtäkään ruokakauppaa. Paitsi yhden, jossa oli sähkökatkos. Tutustuminen paikalliseen ehkäisevään päihdetyöhön nostatti aivoihin niin suuren motivaatiobuustin, että päädyin ostamaan mekon.

En onnekseni tiennyt tuolloin nilkkani orastavasta tulehduksesta mitään, vaan kirmasin parhaiden ja kasuaalimpien poikien kanssa vailla huolta huomisesta pitkin kaupunkia, Moskovasta Kiinaan.

Joka ilta valvoin myöhään ja aamuisin heräsin hyvin aikaisin.
Yöt kuuntelin paikallisten mekastusta ikkunan läpi.

Kotiin tulin huomatakseni ettei:

rusketus ollutkaan ihoontarttunutta katupölyä,

suomalainen jäätelö maistu enää millekään,

eivätkä italialaiset väkijoukot ahdistaneet aivan yhtä suuresti.

Kolme neljäsosaa terveydestäni jäi etelään,

kotona oli kivaa muutaman tunnin ajan.

Sitten aloin haaveilemaan jo seuraavien lentojen varailusta.

Tai, ne on jo varattu puolestani.

laulu katupoikien

rakennukset ovat vain sokkelon seinämiä

mä tarviin kolmensadan kilometrin liikkumavaran

mutta kuitenkin luvan jäädä paikalleni

kaipaan kummallisia hetkiä

lämpöä
liikoja odotuksia
turhanpuoleisia haaveita

huulia polttaa,
kasvoja kirvelee,
tahtoisin ummistaa silmät
mutta herätykseen on vain vartti

minä lähden kaukomaille,
ciao bella ciao 

ps hyvää huonon runouden päivää

Elonmerkkejä

Kirjoittamiselle otolliset fiilikset ovat olleet kiven alla viimeaikoina, ja jos ne ovat alkaneet päätään nostaa, ovat ne myös kaikonneet lähes samantien typerien vastoinkäymisten tai muiden myrskyjen takia. Nyt vein Tiinalta kysymyksiä, joihin annan vastauksia.

(Ideana olisi kehittää seuraaville vastaajille omat kysymykset, mutta en taida jaksaa.)

1. Millä keikalla olet viimeksi käynyt? Kerro jotain siitä!

Viimeisimpänä kävin katsomassa Hardcore Superstaria Pakkahuoneella. Vielä kuusi tuntia ennen keikkaa en ollut menossa, mutta löysin itseni kuitenkin eturivistä. Upeinta oli, että lämppärinä ollut Barb-Q-Barbies oli juuri sellainen kun olin ajatellut; saatanan kova. Tällä kertaa en HCSSn livemeininkiin pettynyt, vaan aivan päin vastoin.

2. Mitä toivot tänä kesänä tapahtuvan?
Vielä epätoivoisesti odotan saavani töitä, mutta niitä ei tällä hetkellä ole näköpiirissä. Toivon, että pääsen kesällä ajamaan autolla jonnekin kauas ja tsiigailemaan maailmaa jostain korkealta. Toivon aamujen olevan kauniita, jotta voin jälleen juoda aamukahvini kalliolla tai vaihtoehtoisesti pyöräillä torille sen tekemään. Toivon festarireissuja, ystäviä, uusia tuttuja, kauniita maisemia ja loputtomia auringonlaskuja.

3. Mitkä kolme karkkia ovat parhaimmat irtokarkkihyllyllä?
Punamustat isot pääkallot! Ja ne ympyräkartion muotoiset valkoiset ja punaiset suklaasetit. Kolmantena varmaan vanhat autot. Nimenomaan mustat sellaiset.

4. Kuinka monta tuntia vuorokaudessa pitäisi olla, jos saisit päättää?
Pitäisi olla hetkonen aikaa nukkua, käydä töissä, seikkailla ympäriinsä, tehdä ruokaa, pitää huolta sosiaalisesta elämästä, kirjoittaa, neuloa, katsoa seuraamansa tv-ohjelmat, käydä reeneissä ja salilla, hoitaa vapaaehtoishommat ja huolehtia snadisti kämpän siisteydestä. 
Tämän perusteella minun vuorokaudessani tulisi olla noin 30 tuntia,
jotta ei tulisi joka päivä aivan kamala pula ajasta.

5. Minkälaisen sohvan haluaisit omistaa?
Pehmeän ja täydellisen kokoisen. Sellaisen mihin mahtuu helposti kaksi möllöttämään katkomatta jalkoja. Tällä hetkellä se saisi olla kuosiltaan mustavalkoinen, mieluiten jotain upeaa grafiikkaa. 

6. Unelmiesi hiukset?
Ainahan voi unelmoida. Jos mun hiukset ei olisi sellaiset kun on, tahtoisin että ne olisi super pitkät ja hyväkuntoisen näköiset, sellaiset yksinkertaisesti upeat. Mutta vietän erittäin harvoin aikaa unelmoiden muunlaisista hiuksista, koska tykkään omasta pehkostani aivan tajuttomasti.
Onhan se nyt upea.

7. Viitsisitkö laittaa kuvaa lemppari kahvikupistasi?
Tottahan toki viitsin. Mutta niitä on kyllä useampi, erilaisiin kahvihetkiin. Arkiaamuina, kun ei ole kovinkaan paljoa aikaa tuhlattavaksi, käytössä on joko kuppi, jonka kyljessä komeilee Pikku Myy tai Tiinan pärstä. Jos tulee paljon kahvinjuojia kylään, käytän Tiinan koristamaa kuppia ja annan muille ne nätimmät. Sunnuntaiaamuihin, yökahvitteluun ja kaikkiin hetkiin joina voi pyhittää runsaammin aikaa kahvinjuontiin, käytän jättimäistä punaista pelastajaa, jonka sisuksiin voi kaataa huoletta yhdeksän desiä kahvia. Tällä oli musta kaveri, mutta hän hajosi.

8. Minkä lukeminen on kesken?
Pääsykoekirjojen. Kaksi kolmesta lukematta.

9. Minne matkustit viimeksi bussilla, polkupyörällä, junalla ja taksilla?
Parhaillaan istun linja-autossa kohti Helsinkiä. Polkupyörällä ajoin viimeksi varmaan töistä kotiin ennen suurta sairastelujaksoani, junalla matkasin Nokialle viikko tai kaksi sitten. Taksia hyödynsin eräänä myrskyisenä yönä kun olin päätynyt kauas kotoa, ja jalkojeni kantovoima oli noin sadan metrin verran.

10. Mitä soittolistaltasi löytyy tällä hetkellä?
Yksittäisiä hirveän hyviä biisejä, kesän lähestyessä enemmän iloista fiilistelymusaa. Every Time I Die, The Throbs, The Clash, Shiraz Lane, Pariisin Kevät ja Apocalyptica ovat osuneet tällä viikolla useasti kohdalle.

11. Mitä reseptiä sun on pitänyt jo pitkään testata, muttet vielä ole saanut aikaiseksi?
Näitä on kyllä vaikka kuinka paljon, mutta sanotaan nyt vaikka seitan-ananaspasta, tofuviskipihvit, se sellainen blooming onion bread -setti, tuhat erilaista pataruokaa, falafelien uusintayritys, punaviinisuklaakakku, ai että, vaikka mitä. Mun kirjanmerkeistä löytyy noin tuhat muistiin pistettyä reseptiä sulassa sovussa talteen laitettujen neuleohjeiden kanssa. 

---

Olen kuitenkin poikkeuksellisen täynnä iloa, vaikkei kirjoittaminen tai välttämättä mikään muukaan ota sujuakseen. Mutta kyllä minä vielä kirjoitan, kun tähdet ovat kohdallaan.

I don't wanna crush and burn and I never seem to learn at all

Kun kaikesta täytyy säästää, eikä oikein mihinkään ole minkäänlaista resurssia,

on parasta vain jäädä istumaan keittiön lattialle, ja nukahtaa siihen.

Kodistani on tullut kiireiden vuoksi vain kääntöpaikka, varikko.

Täällä ei ole sotkua, ei koskaan tiskiä,

näyttää kovin autioituneelta.

Kuin ei täällä asuttaisikaan.

Vaikka menen taas kokoajan, en ole mitään kummallista tehnyt.

Pikemminkin ollut tekemättä.

Maailma on ihan kaunis,
ja tämä kaupunki on taikonut itsestään kolme kertaa entistä kauniimman.
Rauhallisella iltakävelyllä saimme seuraksemme kaikki Tampereen vuorossa olevat poliisit,
koski kuohui hiljaa sen ohittaessamme, eikä metsään säteilevä aurinko näyttänyt lainkaan hullummalta.

Tottakai tämä tapahtuu nyt, kun päiväni täällä vähenevät.
En tahtoisi pois, mutta on pakko mennä. Tulen sitten takaisin.
Joskus.

Kun pitäisi tehdä tympeitä asioita, joihin kiinnostus on pyöreä nolla,
on parempi lähteä hetkeksi kävelemään heikoille jäille,
ja sitten kadota maaseudun rauhaan.

Satunnainen discopallon pyörintä, tai livemusiikki ei tee milloinkaan pahaa.
Ainakaan, kun se on vain satunnaista, eikä sillä ole sen suurempaa merkitystä.

Yhtenä iltana tapasin aivan todella paljon tuttuja;
kaikki sellaisia, joiden luulin jo olemassaoloni unohtaneen ja mielistään pyyhkineen.
Sen sijaan, että olisin jäänyt yksin, sain monta halia,
poskipusua, riemun kiljahdusta ja kaikkea mitä voi pyytää.
Elämä on aika uskomatonta, spottivalot tappavan kuumia
ja täysi yleisö lavalta katsottuna aivan jumalattoman kaunis näky.

Olen äärimmäisen kiitollinen itselleni siitä, etten ole kirjoittanut.
Naapuripaikkakunnilla öiden viettäminen on ollut äärimmäisen uuvuttavaa.
Ja täydet työviikot ruutua tuijotettuaan pysyy kone iltaisin mieluusti kiinni.
Aika menee nykyään kaikkeen ei-mihinkään,
eikä aikaa sen takia ole mihinkään.

Mutta seuraavat kaksi viikkoa teen vähemmän töitä,
neulon enemmän ja istun lattialla harvemmin.
Ja sitten karkaan muille maille.