lauantai 9. joulukuuta 2017

voi hyvä luoja

kaipuu kevääseen on yhä voimakas
olin tuolloin kovin pirstaleina, haukoin henkeäni yöt läpeensä
mutta silloin syntyi runoja toisensa perään
silloin olin liikkeessä, en ehtinyt jumittumaan

silloin oli ystävä aina
vähintään nurkan takana

ja olihan minulla
puistokatu turvana






tuli kesä ja syksy
tein eroa puistokadusta pitkälle heinäkuuhun
sain vastuuta josta nautin loppuun asti
taas oli hienoja autoja ja taas oltiin vähän päissään

piti heittää lisää löylyä kiukaalle
etsiä uusi puistokatu, sillä jotain sinne oli jäänyt
ja löytyihän se

muutto edessä ja uudet kuviot
suuret kuviot

lounaat pitkätukkien kanssa
vähän groovimmat kahvitauot
monimutkaisemmat excelit
laittoman myöhään venyvät illat

sitten

kuvioihin astuu se yksi basistinrenttu jostain vuosien takaa
se nostaa katseen pullostaan ja kysyy kohteleeko elämä sua hyvin
kohotan mun tuoppia ja toivon sen hiljentävän tuon rähjäisen taiteilijan


rakas
vakava
palasi

aika laittaa seinään rasti


mutta ei auta
kevät tulee taas

jos on tullakseen 

ja silloin on jälleen
kuviot astetta suurempia
niin ne vaan hommat skaalautuu
voi kun mieli vahvistuisi samaa tahtia

Ei kommentteja: