aurinko nousee jo silloin kun kävelee kohti kotia
hieman venähtäneen illan jäljiltä
aamut ovat sinisiä ja suht stabiileja
iltaa kohti liikkuessa värit muuttuvat tummemmiksi
ja elämä on yhtä nuoralla tanssimista
huomenna en ehkä jälleen pääsekään ylös
ja tänäänkin täytyy varoa askeleitaan
suuntaan silti kauas jonnekin
uhmaan luontoa ja lääkäreitä
aivan järjetöntä, mutta en vain voi pysähtyä
vietin vapun kuopiossa ja tonnin käärmeen luona juhlimassa
sen jälkeen ajelin vain kaupungista toiseen täällä lähempänä
istuin viimeisessä nuorisovaltuuston kokouksessani
viiden vuoden jälkeen sekin hupi on osaltani ohi
elämme aikoja, joina kaikki päättyy, eikä uuden alusta ole varmuutta
pari vuotta sitten pohditut pulmat, kuten tankatakko skootteri kympillä vai femmalla,
ovat muuttuneet sfääreihin ostaako auto vai maksaa asunnosta enemmän.
en pidä tästä enkä pidä ajatuksesta, että kesällä tulisi järjestää elämänsä toisaalle alle kuukaudessa.
liian monta muuttujaa, liian vaikeaa ja liian monimutkaista
miksei kaikki voi olla pidempään niin kaukaista ja suurta,
kuin rannalla istuminen aamuyöstä.
kun olet itse niin pieni ja maailma niin suuri.
aistihavainnot tarkempia kuin koskaan, ja hymy herkässä.
niihin hetkiin tahtoisin jumittua.
ostin kahdet uudet lakanat joista on ilonaiheeksi vielä pitkään
siivosin myös lähes kaikki ilmapallot ja päästin ne tuskistaan
jääkaappi on tyhjä kuten pääni
liika on liikaa ja minua väsyttää
maailma on vähän liikaa
mutta minä jatkan pyörimistä
epätasaisesti ja liian kevyesti.
löydän kuitenkin aina lopulta kotiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti