Yksi mattamusta vuosi takana.
Koristeenaan kaksi kirkkaanpunaista arpea lonkassa.
Muutin metsän keskeltä järvenrantaan, ajoin aika monta kilometriä autolla.
Luovuin kissasta, joka oli elämäni suurimpia asioita kolmentoista vuoden ajan.
Pääsin vihdoin takaisin pohjoiseen, josta täytyi kuitenkin palata aiottua nopeammin.
Olin osallisena monissa upeisissa kekkereissä, löysin uuden turvapaikan maan alta.
En ehtinyt viettää ihanien ihmisten kanssa niin paljoa aikaa, kun olisin halunnut.
Hakkasin pätää seinään ja toimin hetken mielijohteesta.
Ylioppilaskirjoituksia, kolmensadan arvoinen johtajuusraportti,
koulutuksia ja niistä pois jäämistä, voimauttava tauko vapaaehtoishommista.
Joulukortteja, Helsingin joukkoliikennettä ja suurin saldo.
Jalat pysyivät pitkälti tämän maan kamaralla.
Kerran Saksassa, kerran Ruotsissa.
Ympäri Suomea tuli mentyä.
Löydettyä uusia matkustuslauluja ja merkityksiä.
Laiminlöin kameraani,
annoin kitaran pölyttyä,
enkä olosuhteista johtuen hirveästi juossutkaan.
Sen sijaan neuloin noin neljätkymmenet sukat, viidet lapaset ja sen sellaista.
Livemusiikki paransi tänäkin vuonna elämänlaatua erittäin huomattavasti.
Kovimpia keikkoja olivat ehdottomasti
Lord of the Lost, FM2000, viimein nähty Herra Ylppö, 69Eyes niin laivalla, Sellosalissa kuin Tavastialla. Deathstars, Jarkko Martikainen, Stam1na Hampurissa.
Musiikki on kuulostanut aivan perkeleen hyvältä,
oikeastaan läpi vuoden.
Olen iloinen siitä, että kykenen tuntemaan
niin suuria asioita musiikin kanssa,
että toisinaan matikan tunnilla itkettää
koska hienoa musiikkia on olemassa.
Löysin paljon uusia upeita orkestereita.
Päädyin taas vuosia sitten puhkikulutettuihin levyihin.
Pyörin ajasta toiseen.
Kokonaisuudessaan ihan kummallinen vuosi.
Kaikkea hirvittävän suurta tapahtui.
Iloitsin suuresti, ja vastaavasti ryömin mieleni alimmissa pohjamudissa.
Opettelin uudestaan kävelemään, sain vain kolme aivotärähdyksen poikasta.
Ja makasin Tiinan lattialla jälleen aika monet kerrat.
Nopeastihan tuo taas meni,
seuraava varmaan vieläkin nopeammin.
Lupaan itse pysyä saman pituisena kuin tähänkin asti,
ja antaa hiusten kasvaa.
Käydä keikoilla ja ajatella hitusen entistä enemmän omaa hyvinvointiani kuin muita.
Katsellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti