sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Ensin kahvia paperimukiin, sitten kallo täyteen paperia

Uskomatonta, miten turvattomuus voi kadota tietokoneen läpi.
Vaikka hän on kaukana enkä häntä läheskään niin usein näe kun haluaisin, on ihana tietää että on hänen kaltaisensa ystävä. Vaikka kaikille sekään ei kelpaa, että olet.

Olen ollut aikalailla ajatuksissani tämän viikon. Kirjoitin psykologian yo-kokeeseen tarinan itsestäni ja onneksi taakse jääneestä kynäneuroosista. En osannut lukea, sillä silmäni olivat sumeat, ei onnistunut ajatusten jäsentäminen eikä käsitteillä enää ollut merkitystä.

SE ON HYVÄ ASIA SE ON HYVÄ ASIA SE ON HYVÄ ASIA

Sitä hoen itselleni ja yritän olla rauhallinen, mutta pelko monien kuukausien kävelemättömyydestä on liian suuri hiljennettäväksi. Kuitenkin tajuan juostessani vielä kerran saapuneen lumen keskellä, että sen ei tarvitsisi olla enää niin kivuliasta, vaan se voisi olla puhdasta nautintoa, aivan kuin ennen tätä liian pitkäksi venynyttä ajanjaksoa.

Hautausmaa on aivan saatanan kaunis.

Rumien talojen rumia lapsia ei tännekään taideta kaivata


Olin paikoissa, jotka eivät ole aikaisemmin olleet olemassa.
Se kesti vain hetken, kohta olin jo tutun jyhkeän laitosrakennuksen nurkalla.
Mutta se oli hienoa. Kuin eksyisi omassa kaupungissaan.
Sillä tavoin kun kerran eksyimme Skotlannin maaperällä silkasta kiinnostuksesta siihen, mitä kulman takana saattaisi olla.

Niin minä haluaisin taas jättää nämä nurkat taakseni.
Haluaisin hetkeksi valloittamaan noita katuja tuon satujen kaupungin, uppoutua ylänköjen suomaan rauhaan ja vaeltaa nummien halki vailla huolta huomisesta.
Mutta ehkä minä pääsen sinne vuoden päästä ja otan siitä itselleni arvoa ja onnea näiden vuosien edestäkin.

Naapuritalon kellarissa syntyi jätesäkillinen kilinää ja Eevil Stöön voimalla hajonneet musiikintoistolaitteet. Pidin siitä, miten jaksoivat jo tämän elämänvaiheen sivuuttaneet ihanat ihmiset jälleen saapua paikalle kertomaan kuulumisia, mutta muusta en oikein pitänytkään.
Ei maistunut meiningit, ei maistunut olut.
Olin aikaisin kotona ja nukuin huonosti, mutta lopulta muistan paljon hyviä hetkiä tuolta illalta. Niin minä en kai voinutkaan ainoastaan pahoin.


Tänään en halua ulkomaailmaa, enkä mitään minkä kanssa voisin kompastua, kuten olen jälleen onnistunut varomattomuudessani ja tyhmyydessäni tekemään. Jään tähän istumaan niskakivun ja kuudennen kahvikupillisen kanssa, mietin eilisen hienoutta ja hetkiä kun halusin jäädä paikalleni, enkä koskaan vaihtaa lokaatiota.

Eilen ei ollut muuta todellisuutta, kuin se illuusio mikä vilkkuvin värivaloin ja massahysteerian keinoin on luotu. Pitkään aikaan ei ole ollut mahdollisuutta moshata päänsä irti, eikä niitä hetkeen ole tulossakaan, joten tein sen monen illan edestä.

Vahvaa livemusiikkia ja helvetin hieno yleisö.
Oli ihan kivaa, että Gekko oli kanssani kärsimässä naisvokalistista ja nauttimassa sitä seuraavasta mieskauneudesta.. Ensimmäisten rivien tungoksessa läheisyys on kultaa ja lattia likainen.
Kaiken kruunasi arvoisaan parturiini yössä törmääminen ja yksi lasi, jota ei pitänyt olla.

Otin ohjat, tajusin
Ohjausta automaatiolla kerran halusin

Aamuyöstä kotiin palatessani järvellä kirkuvat lokit kuulostivat kissoilta.

np. Hole - How dirty girls get clean

Ei kommentteja: