torstai 23. tammikuuta 2014

Vuodet kuluvat ja ihminen sidotuin silmin untaan katselee

Avasin silmäni ja puin päälleni.
Oven vieressä seinään nojaili reppu ja kaksi kangaskassia.
Kaikki mitä tarvitsee, niin kauan kun minulla on vihdoin paikka jossain.
Huokasin syvään kun katseeni tavoitti tuon taakseni jäävän laatikoihin pakatun elämäni.

Ja sanaakaan ei sanota, niin sen kaikki tietävät
Eikä armopalaa anota, saa unohdus pelkäämään

Olihan se tuttu tunne.
Sulkea ovi takana tietäen että sitä ei enää saa avata.
Että jalallakaan ei tuosta ovesta saa astua, ennen kuin tulee viimeisen kerran lähteäkseen.
Mutta ei se ole ikinä ollut tuntunut niin lopulliselta ennen tätä.
Koska aina ennen sen on saanut vielä auki, jos vain on löytänyt avaimen.

Mutta lyhyet kädet eivät yllä niin kauas, kun nyt tarvitsisi.


Joten, jos sallitte, jään tähän hetkeksi.
Vielä kerran toivottavasti viimeisen joudun vieraanvaraisuuttanne käyttämään hyväkseni.
Enhän minä teille voi kertoa, miksi en voinut jäädä.
Mutta ikuiseen kiitollisuuden velkaan jään, ja vielä minä jotenkin korvaan tämän kaiken.

Kaikki nämä vuodet tiesin sen päivän koittavan.
Olen lähtenyt ennenkin, kokeillut siipiäni.
Kuin häkistä paennutta lintua, sain niihin luodin ja minut teljettiin takaisin.
Nyt ovat siivet kai liian vahvat.

Kun palasin laineilta kauniin synkän Itämeren, saavuin tyhjään taloon.
Te nautitte lämmöstä etelän auringon, minä toivoin kestäväni tämän kylmyyden.
Kävellessäni ympyrää sänkyni päällä kuitenkin ymmärsin, että tämä lienee vain hyvä asia.

Sillä kaikki pitivät sanansa.
Ja sehän on tärkeintä.

Minä, sinä, minä vannoin
Sinä, minä, sinä vannoit

On vain sopeuduttava.
On otettava ote itsestään.
Ja herrajesta, junatkin ovat kulkeneet jokaisena päivänä täysin aikataulussa, en tiedä, miksi enää valittaisin.
Pysäyttäähän se kuitenkin.


Mutta ei kauaakaan niin minä hallitsen sitä kaikkea.
Sitä, miten olen. 
Eilen 11, tänään jo 10.

Kissat vain jäivät jälkeeni, niitä kaipaan.
Ja punaisia seiniä jotka kajastivat kaikilla pinnoilla.
Huomenna uusi elektroniikka antaa syyn hymyillä.
Vaikka juuri nyt en kai niin saisi tehdä.

On kai suljettava silmät ja jatkettava kävelyä.

np. Nuket - Askeleet

Ei kommentteja: