torstai 21. marraskuuta 2013

So face the dark and I'll teach you about fire

Tästä päivästä tasan neljän kuukauden päästä pitäis osata kirjoittaa.
Pakollinen psykologia, ylimääräinen yhteiskuntaoppi.
70 pistettä tavoiteltavana.
Ja se on virallista nyt.

Ylihuomenna pitäisi osata puhua.
1800 kuulijaa, 10 minuuttia ja miljoona perhosta vatsassa.
Siihen on kaksi yötä, taidan tarvita hevosille tarkotettuja rauhottavia että pystyn siihen!

I'm blinded by the morning star
'cause I'm holding him right here in my arms

Häpeä ja hämmennys, kaikki sekaisin.
Olen kovin hukassa pääni sokkeloissa, mutta tiedän yksi asia on selvä.
Mä en halua lähteä sun viereltä mihinkään.

Voisin ottaa elämäntehtäväkseni seisoskella levykauppojen edessä ja seurata ihmisten iloisia kasvoja kun ne kävelee niistä ulos kasa hyviä levyjä mukanaan.
Ja iloita niiden puolesta.
Joudun tyytymään ulkopuolelle jäämiseen ja sisäiseen veriseen itkuun;
Aerosmith-liput, sekä monet muut, te kalliit paskiaiset, kuinka haluankaan teidät itselleni.

Riennän kynttilän valolla pehmennettyyn kolkkoon aulatilaan.
Istun ratkomaan yhteiskunnan epäkohtia, ja poistun vasta kun on pimeää.


Kaikki ilmaiset reseptivihkoset lähtee mun mukaan, jos vaan ne bongaan.
On ehkä parasta selata niitä illalla läpi ja leikata kaikki kokeilun arvoinen talteen.
Uudet keittiöt huutaa kokeilemaan, seuraavaks kaikki eläinperäinen pois lautaselta?

Kun hiukset on kerrankin puhtaat ja jopa värikkäät, tuntuu aika kivalta.
En tiedä, mikä siinä on, mutta hiusväri tappaa aina hetkellisesti pahan olon aiheuttajat päästä.
Saisi jatkua vaikutus pidempäänkin!

Kissa osoittaa ihanuutensa taas.
Pöytään lätkitään niin sujuvaa tahtia kortteja, ettei pysy mukana.
Kaikki sujuu muutenkin, en näe enää ongelmakohtia joita havaitsin keväällä.

Parempi niin.


Vielä kerran naurahdan mielessäni sille tytölle joka julisti rakastavansa talvea.
Ennen kuin astui loskalammikkoon.

Talvi näytti saapuneen sinä aikana, kun derivoin viimeistä kertaa vuosiin.
Taidepläjäys Pariisin Kevättä varioiden sai unohtamaan märän ja kylmän lumen.

Heihei mutsi, mä söin liikaa lääkkeitä.

He suosittelivat ehjiä kenkiä, ehkä tällä kertaa kuuntelen.
Nyt teetä ja toivon kuumeen laskevan.
Olinhan mä jo lähes kaks viikkoa terve.

Now, drink the cyanide.

np. Amoral - Perfection Design

Ei kommentteja: