Koita siinä sitten hengittää, kun kurkussa on kaktus poikittain.
Mun huone ei ole ollut pitkään aikaan näin siisti.
Mutta sekin oli sunnuntaisten kahvivieraiden aiheuttaman energiapurkauksen ansiota.
Mut eipä onneksi ole energiaa sotkeakaan.
SEINIEN RAJAAMA ALUE KÄY LIIAN PIENEKSI.
MAAILMALTA KUULUU ÄÄNIÄ.
MUT MÄ EN JAKSA AVATA OVEA.
Kirjaimellisesti.
Yritin myös vaihtaa tv-kanavaa eräs päivä tuossa sohvalla makoillessani.
Ei onnistunu.
Ajattelu on liian raskasta.
Yritän opiskella, mutta en jaksa.
Yks asia, mitä tosi suuresti en jaksa, on makaa himas kipeenä.
Kulkureittini on sänky-sohva-matto.
Kädessä ainoa liitoskappaleeni ulkomaailmaan, eikä sekään toimi halutulla tavalla.
Kissa sotkee keittiön ikkunaa ja vaatii päästä sisälle.
Sen urakan jälkeen täytyy ottaa breikki.
Sunnuntaisesta ravintolareissun jälkeisestä bussipysäkille kävelystä toivun vieläkin.
"Tätä selatessani tulee mieleen monta erityistä iltaa, seikkailua ja matsia, arkea ja juhlaa. Erilaisia, mutta jokainen omalla tavallaan erityisiä, sitä te olette. Kaikki te olette rikastuttaneet elämääni valtavasti. Toivottavasti kohtaamme vielä lenkillä, lasillisilla, juhlissa, sporassa tai missä vaan."
Eikä kukaan enää tiedä, miten tässä käy.
Emme kai enää kohtaa entisissä merkeissä, tarvitsen uuden jumalan, tarvitsen uuden elämäntarkoituksen.
Ja hierojan.
Mutta sen lisäksi tarvitsen uuden yhteisön johon tuntea yhteenkuuluvuutta.
Joiden kanssa rääkätä ittensä fyysisesti täysin loppuun, ja nauttia täysin siemauksin.
JOIDEN KANSSA ELÄÄ.
Samaan aikaan toiselta suunnalta kuuluu ihan huippu-uutisia.
Jotain vanhaa ja harvinaista.
..mitä ei malta odottaa kuulevansa!
..mutta jonka varmaan missaa.
On asioita, kohtaamisia, hetkiä, joita ei vaan voi ohittaa.
Mutta toisinaan on ajateltava YOLOa vähän vakavammin.
Taitaa olla pakko jäädä kotiin.
np. The Mama King - Gasolina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti