Puolitoista sukkaa, miljoona ajatusta ja miljoonia ilmaisia puluja myöhemmin.
En ole enää varma, onko maailma vai meitsin pääkopan sisusta synkempi ja kylmempi paikka.
Eikä sillä kai ole väliä, sain taskulampun.
On hetkiä, kun mikään ei pysy käsissä.
Paitsi sukkapuikot, joita en tiennyt osaavani käyttää.
Puolivahingossa mutta täysin tietoisesti astuin harhaan.
Varjoja kohti, hetkeksi ainakin kymmenen askelmaa ylöspäin.
Takaisin tulin samaa nopeutta kun lapset laskevat liukumäkeä.
Mutta toisin kuin leikkipuistoissa, oli tämän liukumäen pinta täynnä nauloja ja piikkilankaa, huutavia värejä ja sen päästä löytyi vain labyrintti josta ei tunnu löytyvän uloskäyntiä.
Auto liikkui nopeaan, ajatus ei.
Tein paluun matolleni, enkä haluaisi enää nousta.
Kaksi henkivakuutusta, joista toisen pelkään menettäväni jos jatkan elämää näin.
Tuntuu niin pahalta kuulla omat ajatukset jonkun muun sanomana.
Tuntuu niin pahalta tietää, että säkin ajattelet niin.
Se kertoi mulle enemmän, kun kukaan ikinä arvaisikaan.
I know it seems like sometimes I don't care
But you are the colors that I wear
Elämän on jatkuttava.
On käännettävä sivua.
Mentävä eteenpäin.
Eikä enää tuijotettava taaksepäin.
Eihän minun tarvitse sitä tehdä yksin.
Nykyään mulla on ympärillä ihmisiä jotka kyllä auttaa mua. Jos annan niiden tehdä niin.
Mutta niin, tiedättehän te mut. Mä olen ylpee.
Autatte tietämättänne toisinaan tosi paljon.
Ja tietoisestikin.
Kiitän siitä. Niin paljon.
Vielä mä kirjoitan jotain iloista, vielä mä hymyilen pakottamatta.
Vielä joskus jatkuvasti.
Eikä sillä kai ole väliä, sain taskulampun.
On hetkiä, kun mikään ei pysy käsissä.
Paitsi sukkapuikot, joita en tiennyt osaavani käyttää.
Puolivahingossa mutta täysin tietoisesti astuin harhaan.
Varjoja kohti, hetkeksi ainakin kymmenen askelmaa ylöspäin.
Takaisin tulin samaa nopeutta kun lapset laskevat liukumäkeä.
Mutta toisin kuin leikkipuistoissa, oli tämän liukumäen pinta täynnä nauloja ja piikkilankaa, huutavia värejä ja sen päästä löytyi vain labyrintti josta ei tunnu löytyvän uloskäyntiä.
Auto liikkui nopeaan, ajatus ei.
Tein paluun matolleni, enkä haluaisi enää nousta.
Kaksi henkivakuutusta, joista toisen pelkään menettäväni jos jatkan elämää näin.
Tuntuu niin pahalta kuulla omat ajatukset jonkun muun sanomana.
Tuntuu niin pahalta tietää, että säkin ajattelet niin.
Se kertoi mulle enemmän, kun kukaan ikinä arvaisikaan.
I know it seems like sometimes I don't care
But you are the colors that I wear
Elämän on jatkuttava.
On käännettävä sivua.
Mentävä eteenpäin.
Eikä enää tuijotettava taaksepäin.
Eihän minun tarvitse sitä tehdä yksin.
Nykyään mulla on ympärillä ihmisiä jotka kyllä auttaa mua. Jos annan niiden tehdä niin.
Mutta niin, tiedättehän te mut. Mä olen ylpee.
Autatte tietämättänne toisinaan tosi paljon.
Ja tietoisestikin.
Kiitän siitä. Niin paljon.
Vielä mä kirjoitan jotain iloista, vielä mä hymyilen pakottamatta.
Vielä joskus jatkuvasti.
np. Entwine - Fatal Design
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti