keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Ne ei pysty enää repimään.

Tutkimukset ja hoito lopetetaan tuloksettomana.
Tuloksettomana.
TULOKSETTOMANA.
TULOKSETTOMANA.

Ei edes yllätä.
Ei vittu niin.

Tahdon lyödä pääni palasiksi,
Kynnet painuu kämmeniin.
Kostan kaiken mikä minullekin kostettiin.
Haluan nähdä koko maailman romahtavan.

Kahvi saa suolasen sivumaun.

Yritän saada vaatteet päälle, hiukset laitettua ja tavarat pakattua.
Mutta se ei onnistu.
Nousen ylös ja aion tehdä jotain, kunnes tajuan että se on liian raskasta.
Ja turhaa.
Ja sitä on tällä hetkellä aivan kaikki.

Turhauttaa aivan perkeleesti.
Oliko se siinä?
Mitä nyt?
Viimenen sammuttaa valot?

Haluaisin takaisin ajassa, mä tekisin kaiken toisin.
Mä en antais tän tapahtua.
Mutta kai tää on mulle oikein.

Ikinä ei pitäis tahtoa mitään.
Ikinä ei pitäis unelmoida.
Eikä varsinkaan tehdä töitä unelmiensa saavuttamiseksi.
Taas luulen, ettei voi enää enempää sattua.
Mutta eihän tämä ole vast kun alkua!

Nothing but damnation left for you,
if you choose the wrong direction

EI TÄÄ EI VOI MENNÄ NÄIN.
Itkettää.

Mutta on jo aika jatkaa matkaa,
tässä talossa olen ollut jo yhteensä lähes vuorokauden.

np. Crashdiet - Chemical

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Oikeasti, oot hemmetin vahva. Oot jaksanu tähänkin asti, sä pystyt jaksaan jatkossakin. Toi tieto sattuu aivan vitusti, mutta siitä sä voit saada vahvuutta.

Valitettavan usein kaikki tuntuu menevän päin persettä, mutta niitä hyviä hetkiä varten on hyvä yrittää jatkaa.

Tsemppiä<3