Toiset pääsee traktorilla taivaaseen

Herään ja sataa, pyörin tietämättä mihin suuntaan. Vauhti kasvaa, näkökenttä hämärtyy, lyön pääni tienviittaan enkä näe lukea määränpäätäni. Koitan unohtaa asiat, joiden takia aloitin pyörimisen. Olenhan tässä kehässä viettänyt lähes koko elämäni, en tiedä osaanko pysähtyä.

Hypätä tuulen vietäväksi, huutaa ja kadota. 

En halua näitä tyhjiä päiviä. En pelkää, en hymyile. Miksi tekisin niin, kun ei ole mitään menetettävää, eikä tosin voitettavaakaan. Kuuluuko siihen tyytyä, vai pitäisikö tapella vastaan? Kun ei kumpikaan kiinnostaisi. Enkä halua olla.

Hävettää katsoa sua silmiin. Taidan olla velkaa, taidan todella. En halua olla taakka, ei se ole tarkoitukseni, mutta niin tässä taas pääsi käymään. Et voi väittää vastaan.

Älkää käsittäkö väärin, tätä nykyä haluan elää. ELÄÄ. Sitä elämää jonka en voi uskoa olevan edes todellista. Mutta se on. Ja se elämä houkuttaa mua niin perkeleesti, antaisin mitä tahansa sen edestä. Se on uskomattoman hienoa.

Ja nyt on yö, mua ei koske. Motarilla eteenpäin ja mä pärjään, toivon vain eksyväni.

np. Kotiteollisuus -
Helvetistä itään