sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Once again in the flood you're praying for the rain

Sulla on koko paketti valmiina.

Ja kyllä ne sanat onkin saanut pysähtymään. Ihan kunnolla. Mulla tosiaan on aika hyvä paketti koossa, mä uskallan sanoa, että mulla on ihmisiä ympärillä. Uskallan jopa sanoa, että mun ei välttämättä tarvitse pelätä kaatumista, kerrankin mulla on sellanen olo että mun ei annettas kaatua. Tai että mun ei ainakaan tarvitsisi yrittää nousta takaisin jaloilleni yksin.

Kompromisseja täytyy pystyä tekemään. Vaikka en välttämättä olisi halunnut, annoin sinulle vielä mahdollisuuden. Toistaiseksi olet ollut sen arvoinen, toivon että en joudu katumaan taas kerran. Ihana ihminen olet, tai ainakin olit. Nykyään en tunne sinua, olet täydellisen tuntematon. Mitä edes voisin sanoa? Kaikki tuntuu niin väärältä, mutta toisaalta, taidat olla osa pakettia jonka tarvitsen. Ehkä mun vaan täytyy tutustua suhun uudelleen.

Olin myös avuksi eräälle itselleni hyvinkin tärkeälle ihmiselle. Ei epäilystäkään, ettenkö olisi valmis puhumaan kanssasi vaikka läpi yön jos toisenkin, jos siitä on sulle hyötyä. Seuraavana päivänä teki pahaa kuunnella vierestä kommentteja joita sinulle lauottiin. Haluaisin vain olla enemmän hyödyllinen. Mutta annoit mulle uskoa, että muakin tarvitaan. Tai edes joku tarvitsee. Toisinaan. 

Näiden ihmisten keskellä vaan on niin kummallisen hyvä olla. Ei tarvitse tuntea jokaista läpikotaisin, itseasiassa tämä on aika hyvä. Juuri sopiva tilanne. Kunhan saisin pysyä tässä pidemmän aikaa.


Vaikka ajatuksena se onkin hieman pelottava, niin elämä taitaa oikeesti pikkuhiljaa hymyillä. Joukkue käväisi Jyväskylässä, tosin ilman minua, ja toi mukanaan täydet kolme pistettä. Niitä oli odotettu. Ja niiden eteen on taisteltu. Nautin teidän onnistumisistanne, ansaitsette sen. Itse näin kissani pitkästä aikaa, se on niin kiireinen metsästäjä ettei sillä ole enää mulle aikaa. Mutta se vaikutti aidosti iloiselta mua tavatessaan. 

Päiväni kuluvat yllättävän tapahtumarikkaastikin. Mutta toisaalta, kun ilta-aurinko paistaa ja hieno musiikki soi, en tarvitse muuta kun fiilistelyikkunani. Tässä on hyvä, Papa Roach - Hollywood Whore.
Ryhdistäydyin, ja siivosin hiukan. Olin jo unohtanut, miltä lattia näyttää. 


Mutta vaikka kaikki olisi kuinka hyvin, en voi olla ajattelematta, että tein sinua kohtaan väärin. Mutta en minä tiedä, miten sydämet toimii. Ikinä en olisi halunnut satuttaa, en mä niin paha ihminen ole. Tai ainakin pyrin olemaan kaikkea muuta. Ymmärrän reaktion, en minäkään riemusta hyppisi. Enkä sitä oletakaan, se olisi jopa karmivaa. Haluaisin vain, että asiat selviäisivät tästä siten, etten joudu luopumaan sinusta. Välitän sinusta, suuresti. Vaikka kävi miten kävi. En oleta, että ymmärrät. Toivon sitä kuitenkin. 

Jos menetän sut, on ihan sama, miten hyvin mulla muuten menee. En osaa kuvitella eläväni täysin ilman sinua, ystävänä olet aivan huippu. Toivottavasti en sotke sanojani, toivottavasti saan sanottua mitä haluan. 

Vielä on mainostettava.
Alotettiin Tiinan kanssa maailmankaikkeuden vähintäänkin kummallisin ja sekasikiöisin ruokablogi. Rumaa ruokaa rakkaudella sisältää nimensä mukaisesti varsin epäesteettisiä ruoka-annoksia, jotka kylläkin kompensoivat puutteellista ulkonäköään maullansa. Me olemme omituisia, niin ovat ruokammekin. Ulkona ruoka maistuu aina paremmalta, hiuslakalla maustettuna ja räkäisillä nauruilla säestettynä. Siellä kannattaa ainakin poiketa!

np. Skid Row - Youth gone wild

Ei kommentteja: