tiistai 13. tammikuuta 2015

i don't care if monday's black


Saako siitä nauttia, että on jälleen jossain muualla?
Taivas näyttää samalta, autot täytyy kaivaa lumivuorien sisästä.
Musiikki ei kuulosta oikein miltään,
joikua ja revontulia tahtoisin,
mieluummin heti.
Mieluummin kymmenen vuotta sitten.

Olen se isän poika, jota ei ikinä ollut.
Yläkerran tyhjä huone ja syvä hiljaisuus.
Huterin askelin siinä välillä on hyvä hoiperrella.

Jos ei katso taivaalle, ei näe tähtiä,
joten juoksin pääni täyteen onnea.
Siinä minä, pitkästä aikaa.
Viheriö on maailman kaunein paikka,
oli se kuinka muovinen tahansa.

Oikeastaan paljoakaan ei kuulu.
Postia odotan kuin kuuta nousevaa,
monesta eri syystä:
lapsuudesta tulee loputon
ja avaruus siirtyy käsinkosketeltavan lähelle.


Viime vuonna Keskimaassa
olivat asiat niin kovin erilailla.

Ei kommentteja: