About the necessary knowledge for survival

Olen palannut, vaan en itsekään tiedä mistä.

Sellaiselta pimeältä polulta, jolla väistämättä kompastuu joka askeleella.

Polku on kolme viikkoa pitkä, mutta sen loputtuakaan

ei valon näkeminen ole varmaa.

Se on mörköjä täynnä, niin rumia, ettei niitä halua kuvata

kat ko nai sil la sa noil la

eikä palauttaa mieleensä niiden puheita.

Kerkesin poiketa 90-luvun puolella,

siellä oli kovia ääniä

kahdet naisten farkut

palotikkaat ja ohi pyöräileviä naapureita.

Ennen kun kerkesin ymmärtää,

oli näkökentässä moottoritie ja muutamia

tippoja pahoinvoinnista.

Kahdella puhelinsoitolla saa usein

sen mitä ei suoraan kehtaa ilmaista,

hiukan leipää,

ja apua.

Olen taas

täällä jossain

enkä oikeastaan

uskaltaisi enää palata

kotiin, kaupunkiin.

Are you such a dreamer 
to put the world to rights

Se on yhtä kuin lämpö ja yhtä kuin

kissaton tulevaisuuteni,

ja se, 

kuinka valot ovat jo syttyneet ja saaneet

seurakseen useina iltoina salamoivan taivaan,

joka vahvistaa tunnetta siitä,

että on aika

tehdä ei mitään.

Pimeydessä istui noin 87 ihmistä

ja he koittivat pidätellä itkuaan

siinä onnistumatta. 

Sana, jota he yrittivät itkeä, oli varmaankin

'okay'.

Istun uudessa opetustilassa ja sattumalta

vanha-ei-edes-niin-tuttu-tuttu

on siellä seuranani.

Yliopistolla pääaineena psykologia.

Vielä yhdeksän tuntia.

Olen uskomattoman tehokas

mikäli mitataan

sängyssä makaamista

ja vesiväreillä lattian maalaamista.

i'll stay home forever 
where two and two always makes a five

Jälleen on tauti hyökännyt kimppuuni,

se lienee liitoksissa ulkomaailmaan paluuseen,

kuitenkin on ääneni pysynyt tallella.

Sivistyslaitoksessani kaikki on ennallaan,

portaita yhtä monta ja maan alla yhtä sotkuista.

Vain ihmiset ovat osin uusiutuneet.

Toisinaan tarvitsee vain olla tyhmänrohkea,

muistaa tuntea haavoittumattomuuden harha,

ja suunnata kohti kauneutta,

jonka johdosta tälle polulle päädyin.

En voi teitä syyttää, enkä sitä tee,

mutta en minä tätä ansainnut.

Se, että pienten edistysaskelten jälkeen

lennähtää takaisin alkuun,

on asioista repivimpiä.

Silti kuullessaan kissan viattoman kehräyksen,

ja nähdessään sen silhuetin piirtyvän keskelle hämärää,

ei kerta kaikkiaan ole mitään hätää.