Pidän tästä maailman vaiheesta.
Kun ei tiedä, onko jo syksy vai tekeekö kesä vielä loppuaan.
Aamulla herää sateeseen, mutta aurinko yrittää tunkeutua pilvien läpi.
Pian maailma tarjoaa tuhat väriä, rapisevia askeleita
ja lopulta on välttämätöntä pitää ympärivuorokautisesti villasukkia.
Teekupin käsistä laskiessaan saa palata sateeseen, olla hieman kylmissään,
ja metri metriltä lähempänä kotia.
Kynttilöiden sytyttämistä saa vielä odottaa,
mutta nahkatakki saa jälleen osallistua päivittäiseen elämään.
Ihmiset ovat jotenkin pysähtyneitä,
silti kiireisempiä kun aikoihin.
Joku täällä seisoo pääalaspäin,
joku on kadottanut logiikan ja unohtanut olevansa leijona.
Kello on suhteettoman usein 04:07,
eikä täältä silloin löydä kovinkaan montaa huoletonta kulkijaa.
Sellaiseksi harvinaisuudeksi olisi mukava kehittyä,
käyttää hyväkseen jokaista kuulemaansa tarinaa,
ja jollain tasolla olla silti kaikkea muuta kuin eheä.
And so I find another place, where I'll never been seen
Find another place, where the red turns green
Where emerald glistens through the darkness again --
--- I'm happy here in the rain
Joskus on istuttava myrskyn keskellä, epäiltävä huomista ja itseään.
Yrittää olla itkemättä matematiikan luokassa, kun muistaa kuinka kauniita asioita täällä onkaan tarjolla. Kolikon kääntöpuoli tulvii mieleen kun puhelinsoitto ei tavoitakaan tahdottua tulosta.
En osaisi ikinä kertoa niistä asioista niiden vaatimalla tavalla, ne kuuluisi kokea.
Ja minä haluaisin teidän näkevän kuinka maailma pysähtyy niillä poluilla, joilla on kesän jäljiltä autiota. Ja kuulevan, kuinka kaikki äänet ovat siirtyneet etelään.
Haluaisitteko jonain iltana tulla kanssani juoksemaan pakoon tätä maailmaa?
Haluaisitteko hengittää sitä ilmaa, joka saa keuhkoni täyteen elämää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti